Tupatarkastus

Pelimiehen kämppä

Kalle Kemppainen


Asukas:  Sekatyöläinen Lauri, 26
Koti: Yksiö Torkkelinmäellä
Neliöitä:  22
Asumissuhde kestänyt: 6 kk

Kun Laurin asuntoon tulee, ensimmäiseksi kiinnittää huomionsa upeasti designatun huoneiston lisäksi talon erikoisuuteen: seinälle on maalattu suurikokoinen Megaman. "Siistein ja makein pelihahmo ikinä", kuten Lauri sanoo.

Mikä ihme saa ison miehen maalaamaan pelikonsolisankarin asuntonsa seinälle?

"Mä näin muutama vuosi sitten metroasemilla Megaman-graffiteja, ja mä tahdoin heti itselleni kotiin samanlaisen, mutta yksityiskohtaisemman. Myös mun edelliseen kämppään, joka oli muuten Tarja Halosen naapurissa, maalasin seinälle Megamanin. Se on vaan hahmona niin siisti. Ja tänä päivänä juuri sopivan retro. Että siinäkin mielessä se sopii tän kämpän luonteeseen", Lauri huomauttaa ja osoittaa samalla suurikuvioisia tapettejaan. "Nää on tilattu Saksasta asti kuule."

Saksasta? Eikö lähempää löytynyt? Vaikka Bauhausista?

"No kun ei löytynyt! Sitä paitsi mä tilasin näitä vaan kolme rullaa, ja tapetoin vain pienen pätkän, että lopulta se ei tullut kuin viiskymppiä kalliimmaksi kuin jos oisin ostanut normitavaraa jostain marketista. Mulla on periaatteena, että kun hankitaan jotain pysyvää, niin siihen saa panostaa."

Lauri on ostanut asuntonsa vuosi sitten, mutta asettunut taloksi vasta puolisen vuotta takaperin.

"Ihan taloksi en todellisuudessa ole oikeastaan vieläkään asettunut. Remontoin kämppää ensin töiden ja opiskelujen ohella puolisen vuotta, kunnes koin, että nyt tänne mahtuu jo yksi ihminen asumaan. Ihan valmis remontti ei ole vieläkään. Kaikenlaista pientä säätämistä on koko ajan."

Vielä silloin kun talo oli täynnä työvälineitä ja remonttipölyä, Lauri kävi nukkumassa yöt siskonsa luona.

Mutta mikä täällä sitten on vielä epävalmista? Kämppähän näyttää todella upealta.

"No onhan täällä vaikka mitä! Liesituulettimen stailaus on vielä kesken ja wc:n katto pitäisi maalata. Kyllähän tää mun sisustusvisio vaatii vielä ponnisteluja."

Vaikka Laurin mielestä työsarkaa riittää, sisustus näyttää oikeasti mahdottoman hienolta - etenkin kun saa kuulla millaisen romukasan Lauri aikoinaan osti. Nyt asunto näyttää aivan joltakin sisustuslehden kulissilta. Mikäli seinällä vain ei olisi Megamiestä! Näyttää kuin rahaa olisi uponnut paljonkin.

"Mä tein niin, että kun mä etsin kämppää, mulla oli apuna eräs ystäväni, joka on kiinteistöalalla. Käytin häntä hyväkseni. Hän osasi ottaa selville asioita, joita mä en olisi osannut ottaa huomioon ollenkaan. Sieltä tuli tarkat tiedot kiinteistöjen kunnosta ja mahdollisista puutteista joita ei päällepäin näy. Ja toki hän varoitti muka hyvistä tarjouksista, kun hyvämaineinen taloyhtiö  olikin todellisuudessa hirveä talouspommi. Sitten tärppäsi hyvä tarjous ja ostin tämän. Hintaa laski asunnon hirvittävän huono kunto. Siksi rahaa jäi kämpän totaaliseen pimppaamiseen. Nyt tää on sellainen kun mä haluan".

"Vein sitten myöhemmin ystäväni kiitokseksi vaivannäöstään Chez Dominiqueen syömään yhdeksän ruokalajin illallisen ja maksoin meidän laskun."

Sinne ökykalliiseen mestaan? Kuulostaako tämä nyt vähän tuhlaajapojan retkiltä?

"Ihan sama miltä kuulostaa. Lasku oli juomineen jotain alle 700 euroa, mutta se oli vähä hinta siitä mikä mulla olisi mennyt jos olisin ostanut vääränlaisen kämpän. Sitä paitsi ruokailu siellä kesti viisi ja puoli tuntia - ja oli ihan käsittämättömän kova setti ja joka sentin arvoinen. Kyllä mä ennemmin menen sinne viettämään laatuaikaa kuin vaikkapa ruotsinlaivalle!"

Tutkailemme vielä kotia lisää ja paljastuu yksi mielenkiintoinen seikka: toistakymmentä pelikonsolia. Mitäs tämä merkitsee?

"Sitä että mä tykkään pelaamisesta. Sanoinko mä jo että maailman siistein hahmo on Megaman?", Lauri vastaa ja nauraa päälle. "Nää on suurin osa tietenkin ostettu silloin kun nää on ollu uusia, mutta esimerkiksi tämän mä ostin Hollannista kirpputorilta 12 markalla", Laurin kertoo ja näyttää 70-lukuista antiikkikonetta, joka paljastuu ping pong -peliksi. Pelissä neliönmuotoinen pallo pomppii ruudun poikki ja pelaajat kimmottelevat palloa toisilleen pyöryläohjaimista. Pelaamme kokeeksi erän, ja toisenkin, kolmannen. Mahtavaa! Addiktoivaa!

Tarvitseeko näitä konsoleita silti olla näin paljon? Tämä yksi ja ainoahan riittäisi aivan mainiosti.

"Ei kuule, olis pakko saada uus pelikone, hävettää melkein kun on kärvistelly näin kauan ilman, mut mä ajattelin odottaa et pleikkari kolmonen julkastaan, ja kokeilla niitä rauhassa, niin sit tietää ottaaks sen vai xbox360:n vai Wiin. Himottais kyl ostaa Pleikka, vaikka sitä on dissattu etukäteen. Siin on blu-ray -asemakin. Sen hinta on kyllä suolainen, jotain vajaat 700 euroa."

Yhden illallisen verran. On se tuhlaajapoika.