Miksi rumaa rakennetaan?

Arkkitehti opastaa tavista suunnittelun maailmaan

Johanna Mitjonen

Usein eri tiloissa käydessä tai niiden yksityiskohtia tarkastellessa tavallinen ihminen miettii mitä arkkitehti on oikein ajatellut suunnittelutyönsä äärellä. Kysyimme toista vuotta maisema-arkkitehtuuria TKK:lla opiskelevalta Mia Pajuselta mielipidettä parista kohteesta, joita keskivertokansalainen pitää rumana.

Molempia tarkasteltavia kohteita yhdistää sekä se, että ne on rakennettu nyt 2000-luvulla ja se, että ne ovat nykyihmisen suosituimmassa kohtaamispaikassa, kauppakeskusten yhteydessä. Tiukkasimme vastauksia myös siihen, miksi tavallisen ihmisen ja arkkitehdin kauneusnäkemykset tuntuvat niin usein eroavan täydellisesti toisistaan.

Ensin voisi kuitenkin kysyä, onko arkkitehdin mielestä ylipäätänsä järkevää puhua rumista tai kauniista paikoista. "Ruma ja kaunis -asetelmat kuuluvat arkisempaan kieleen, kyllä niitä voi käyttää. Tämä kategorisointi ei ole ainoa tapa määritellä paikkoja, itse kiinnitän yksityiskohtiin enemmän huomiota. Olennaista on nähdäkseni se, että on osattava sanoa mikä paikassa on kaunista tai rumaa", Mia sanoo. 

Tavallinen suomalainen ihastelee helsinkiläisiä jugendtaloja sekä Porvoon puurakennuskortteleita. Kun elinpiirin rakennetaan Kiasma, kansalainen älähtää. Ihminen usein ihannoikin vanhaa ja vierastaa nykyrakentamista. Mitä arkkitehdeille oikein opetetaan kauneudesta, kun tuntuu, ettei moderni suunnittelu miellytä juuri muita kuin arkkitehteja?

"Koulutuksessa ei varsinaisesti puhuta kauneudesta, vaan esteettisistä arvoista. Funktionaalisuus on hyvin tärkeää. Suunnittelutyössä tulisi kiinnittää huomiota siihen, että esteettisyys ei kärsisi käytännöllisyyden kustannuksella. Kaikki ratkaisut pitäisi pystyä perustelemaan", Mia sanoo.

Mutta miksi rumia rakennuksia kyhätään? Miksei rakenneta uusia kortteleita, jotka muistuttavat Ullanlinnaa tai Tapiolaa?

"Taiteessa on sellainen ajatus, että koko ajan pitää tulla uutta, ei saa kopioida vanhaa. Ihminen myös kyllästyy entiseen ja siksi pitää keksiä uutta", Mia kertoo tyylivirtauksista. "Vanhaa toki yhdistellään uuteen ja vanhasta lainataan, mutta pyrkimys uuden luomiseen on oltava. Voi tavallaan ajatella, että edellisistä lähtökohdista mennään eteenpäin. Mennäänkö oikeaan suuntaan, siitä voi olla montaa mieltä."

Arkkitehtuuri alana kiinnosti Miaa monesta syystä: hän oli innostunut taiteen ohella matematiikasta ja luonnontieteistä. Alan valinta olikin hänen mukaansa "sovelias kompromissi".

Mia kertoo, että TKK:n maisema-arkkitehtuuri koulutus ei ole kaavoihin kangistunutta, vaan myös opiskelijoiden näkemyksistä ollaan kiinnostuneita.

Hän sanookin olevansa osastonsa opetukseen tyytyväinen, vaikka hän kuvailee sitä raskaaksi ja tiiviiksi, eikä kurssien valitsemisessa ole juuri joustoa. "Koulussa painotetaan myös paljon verkostoitumista. Tuntuu kyseenalaiselta ajatella että kaikista ihmissuhteista pitäisi hyötyä."

2000-luvun arkkitehtiopiskelijaa kiinnostaa omassa alassaan arkiympäristöjen suunnittelu, tilan käyttäjä sekä ne tilanteet, joita tilassa tapahtuu. Hän toivoisikin arkkitehtuurin huomioivan enemmän tilan sosiaalista käyttöä. Maisemapuolella tila sosiaalisena ympäristönä on jo paremmin huomioitu

"Pientä ja sievää ei tällä hetkellä suunnittelussa juurikaan harrasteta", Mia kertoo. Hän kuitenkin pohtii, että mahdollisesti tehokkuusajattelu voi olla poistumassa arkkitehtuurisesta suunnittelusta rinnalle saattaa nousta ajatus luonnonläheisyydestä ja perinteikkyydestä. Kaikenlaista uutta ajattelua Mian mukaan tarvittaisiin - esimerkiksi työpaikat voisivat olla kodikkaampia. "Tilan pitäisi olla aina sellainen, että siellä viihtyy", hän perustelee.

Entä Mian omat suosikit? Mitä hän pitää kauniina? "En voi valita vain yhtä tyylikautta. Paikan kauneus riippuu siitä missä paikka on, mikä sen käyttöfunktio on. Ihmistä ei voi irrottaa paikasta."

Mia itse viihtyy kantakaupungissa. "Itse pidän esimerkiksi Kalliosta tai Alppilasta, Töölöstäkin. Töölönlahdelle eri kalliorykelmiltä aukeavat näkymät ovat upeita. Ja koko Helsingin läntinen ranta on hieno - talvella mereltä, kesällä merelle päin."

Myös ulkomailla on suosikkeja. "Yksi kovasti kolahtava kaupunki on Koillis-Italiassa Slovenian rajan lähellä. Triestessä on kaksi vaikuttavaa elementtiä: meri ja vuoret."

Entä minkälaisia tiloja toisen vuoden arkkitehti haluaisi itse suunnitella? "Tilaa ei saa suunnitella liikaa. Minua kiinnostaisi aikaisemmin olemassa olevien alueiden muutosrakentaminen, esimerkiksi tehdashallien muuttaminen asunnoiksi ja ylipäätänsä kasvukeskuksien rakentaminen viihtyisiksi ja kodikkaiksi."

Tärkeää hänen mielestään on se, että tilassa pitää ottaa ihminen huomioon. "Keskeisintä on muistaa tilojen sosiaalinen luonne. Luovuudelle pitää jättää tilaa, kaikkea ei saa suunnitella ennakkoon. Pitää olla tilaa hengittää ja olla", Mia toteaa.

Molemmat tarkastamamme kohteet olivat kauppakeskuksia. Mitä Mia ajattelee siitä, että nykyihmisten toistensa tapaaminen on siirtynyt kuluttamisen maailmaan?

"Minua etoo semmoinen, että kaupallisuus kuuluu ihmisten kohtaamiseen. Elokuvistakin on tullut kaupallisia paikkoja. Kesällä ihmisillä on onneksi rannat. Minusta on ihanaa tavata ihmisiä kodeissa ja puistoissa sekä kuppiloissa ja kahviloissa tai vaikka ajaa ratikalla ympyrää."