Vuosijuhlia riittää syksyisin melkein joka viikonloppu. Mutta kuinka paljon aikaa ja rahaa naiset oikein laittavatkaan juhlavalmisteluihin?

teksti: Sofia Ziessler

Aino

Aino Paloviita on AS-killan vuoden 2007 emäntä, ja hän oli järjestämässä killan tämänvuotista vuosijuhlaa, Stimulaatiota. Aino opiskelee AS:llä neljättä vuotta — päätoimisesti hän on kuitenkin pesunkestävä kilta-aktiivi. Hän on juhlinut elämässään tähän mennessä kuudet vuosijuhlat.

"Hankin pukuni viime kesän lopulla kuoromme Pohjois-Amerikan kiertueella Vancouverista. Olimme kaverini kanssa Chinatownissa shoppailemassa, emmekä olleet ostaneet vielä juuri mitään. Hankimme lopulta molemmat tällaiset Kiina-tyyppiset mekot. Kaverini osti perinteisemmän ja itse ostin tällaisen halterneck-mallisen. Mekossa on leveä helma ja alla mustaa kangasta, eli se on muokattu juhlakäyttöön. Maksoin mekosta 100 dollaria, mikä on suunnilleen 70 euroa.

Minulla on ollut epäonnea mekkojen kanssa. Ennen tämän vuoden Stimulaatiota olen ollut vain yksissä vuosijuhlissa, joissa en ole hajottanut mekkoa. Minulla on yhteensä neljä mekkoa, jos wanhojenpäivämekko lasketaan mukaan. Se on kuitenkin niin helmava, ettei sitä voi käyttää vuosijuhlissa. Tämä Vancouverista löytynyt punainen Kiina-mekko on siis kolmas varsinainen vuosijuhlamekkoni. Ensimmäinen mekko wanhojen jälkeen oli musta ja aika yksinkertainen. Ostin sen Latviasta suunnilleen samaan hintaan kuin tämän uusimman. Kerran vetoketju jumiutui, ja jouduin yön ahdistuksessa leikkaamaan mekon pois päältäni. Sen jälkeen tein 500 euron investoinnin ja teetin turkoosin raakasilkkimekon, josta kesken juhlien ratkesi vetoketju auki. Vielä en ole kehdannut palata korjaajalle — ajattelin odottaa vähän aikaa, että hän ei enää muista minua.

Olen aina tehnyt itse meikin ja tätä Stimulaatiota varten kävin ensimmäistä kertaa kampaajalla. Kyllähän se tuntuu enemmän hemmottelulta istua kampaajalla kuin kotona laitettavana. Tällä kertaa minua jännitti meikki, koska olin tarttunut kampaajan neuvoon ja hankkinut kirkkaanpunaista huulipunaa. Jos valmistautumisessa olisi ollut vähemmän kiire, olisin takuulla alkanut epäröidä, kehtaanko nyt oikeasti mennä tämän näköisenä.

Koruja käytän normaalistikin hyvin vähän, enkä nytkään muistanut laittaa korvakoruja vaikka minulla on kyllä reiät korvissa.
Parhaat juhlat, joissa olen ollut, olivat varmaankin nämä, joita olin itse järjestämässä: ihmiset ovat juhlissa parasta, ja kun olin itse saanut päättää plaseerauksesta, sain luonnollisesti istua parhaassa seurassa.

AS:llä on enemmän miehiä kuin naisia, ja tänä vuonna olin huolestunut, kun vielä lisäksi parikymmentä tikkiläistä oli ilmoittautuneiden listalla. Meidän vuosijuhlissa niin sanotut härkäparit ovat tavallinen juttu, ja ajattelin, että saamme juhliin taas kunnon sikaosaston. Kaikki meni kuitenkin oikein hyvin."

Johanna

Johanna Lantto on valmistunut AS:ltä viime keväänä. Pääaineenaan neitokaisella oli automaatio­tekniikka, ja hän on jäänyt TKK:lle laboratorioon töihin. Johanna on pukufriikki ja haluaa satsata kauniiseen pukuun ja vuosijuhliin.

"Uusin pukuni löytyi viime keväänä Hong Kongista eräästä outletista. Puku oli erän viimeinen, ja olin ällistynyt, kun mekko istui minulle niin täydellisesti, vaikka kokomerkintänä luki 42 — oikeasti olen nimittäin kokoa 36. Maksoin puvusta vain 52 euroa, mikä oli suunnilleen puolet alkuperäisestä hinnasta. Edellinen mekkoni oli ollut tyyriimpi: olin äitini kanssa ihastunut malliin ja kankaaseen, ja teettäminen maksoi jotain viidensadan ja tuhannen euron väliltä. Se oli kaunis mekko: musta ja linjakas.

Yhteensä minulla on neljä mekkoa wanhojenpäivämekko mukaan laskettuna. Aiemmat puvut ovat ennen tätä Hong Kongista löytynyttä mekkoa olleet teetettyjä, äiti on sponsoroinut kaikki. Siniharmaan wanhojenpuvun jälkeisenä vuonna minulla oli kaksiosainen vaaleanpunainen puku, sen jälkeen hankin mustan, ja nyt on sitten tämä punainen.

Meikattavana en ole käynyt koskaan, mutta kampaajalla kyllä joinakin vuosina. Toisinaan äitini on laittanut kampauksen. Tukkani on aika pitkä, joten kampauksen veistely on ollut välillä aikamoista taistelua. Siksi kampaaja on ehdottomasti helpompi vaihtoehto.

Pidän juhlimisesta kovasti ja vuosijuhlat ovat yksi vuoden kohokohdista. Olen ollut monissa vuosijuhlissa; Athenen Infoähkyssä kävin, koska opiskelin Informaatioverkostoissa kaksi ensimmäistä vuottani ennen kuin vaihdoin AS:lle. Lisäksi olen käynyt AS:­n omissa vuosijuhlissa, jotka ovat mielestäni meiningiltään parhaimpia. Etenkin vuoden 2003 Stimulaatio oli upea. Jatkopaikka oli hämmentävästi metsän keskellä, ja varsinainen juhlapaikkakin oli oikein juhlava.

Mokauksista sen verran, että avecin kanssa on kerran mennyt sukset ristiin: entinen poikaystävä ei pitänyt pahemmin teekkarikulttuurista, ja juhlissa tuli sitten vähän perheriidanpoikasta. Toisena vuonna istuin sitten sikaosastolla, missä tuli juotua hiukan liikaa. Muistikuvat loppuillasta ovat hataria, eivätkä kaikilta osin sellaisia, että niitä haluaisikaan muistaa."