Arvokkaasti juhlien

Kiltojen vuosijuhlat kirkastavat teekkarin juhlataivaan. Naiset saavat pukeutua kauneimpiin mekkoihinsa ja miehet pingviiniasuihin -luentosalin kelmeän valon farkkukansasta puhkeaa yhdeksi illaksi parkettien partaveitsiä.
Tiina Metso, TKY:n arkistonhoitaja, tuntee vuosijuhlaetiketin pienimmätkin koukerot. Tiina on myös täydellisen oikea ihminen kertomaan, miksi oikeastaan juhlimme niin kuin juhlimme.

teksti: Sofia Ziessler

kuvat: TKY:n arkisto

Miten pitäisi pukeutua?

"Pukeutumisen määrittelee aina se, mitä kutsukortissa lukee. Jos on kyse TKY:n vuosijuhlasta, pukukoodi on juhlapuku, joka on miehillä frakki tai tumma puku — ei siis smokki. Naisilla tämä tarkoittaa suurta iltapukua. Puvun on oltava täyspitkä, ja vyötärön yläpuolella voi olla mahdollisimman vähän kangasta ja alapuolella mahdollisimman paljon — puku saa olla vaikka kuinka avonainen. Periaatteessa miehen pukeutuminen määrittelee naisen pukeutumisen. Jos miehellä on frakki tai univormu, naisella on gaalailtapuku, mutta jos miehellä on tumma puku, niin naisella tulisi olla niin sanottu pieni iltapuku, joka on kapeampi ja umpinaisempi. Toisaalta nainen ei aina tiedä, kenet hän saa pöytäseurakseen. Mutta miksei nainen saisi joka tapauksessa loistaa?

Kun etiketti on kunnossa, muoti sanelee loput pukeutumisesta. Muoti muuttuu ja venyttää myös etikettiä: 1920-luvulla naiset pitivät charlestonpukuja, 1930-1940-luvuilla täyspitkiä pukuja, ja 1950-luvulla oli kellohelmaisia puoleen pohkeeseen ulottuvia juhlapukuja. Nykyään vajaamittaisen hameen pitäminen on selkeä etikettirikkomus.

Vuosijuhlapuvuissa saa olla isojakin halkioita, kunhan lopputulos ei näytä säädyttömältä. Sen sijaan TKK:n juhlissa täytyy olla askeettisempi. Akateemisessa maailmassa pukeutumista rajoittaa myös määrätty värien käyttö, mutta vastaavia sääntöjä ylioppilaiden maailmassa ei ole: kaikki värit ovat sallittuja kaikille.

Väite, että kaapissa tulee roikkua useita eri iltapukuja, ei pidä paikkaansa. Etiketti ei estä naista käyttämästä samaa pukua useita kertoja, eikä monella opiskelijalla olisikaan varaa hankkia monia satojen eurojen pukuja varsinkin, kun juhlia voi olla monet vuodessa. Asia voi vaivata enemmän itseä kuin muita — vanhalla puvulla voi saada aivan yhtä paljon kohteliaisuuksia kuin uudella, ja kehut tulee ottaa hymyillen vastaan, eikä vikisemällä suomalaiseen tapaan seitsemättä kertaa päällä olevasta vanhasta puvusta. Jos haluaa vaihtelua, kannattaa hankkia erillisiä ala- ja yläosia, jolloin kapeita ja leveitä alaosia voi yhdistellä eri yläosiin mielen ja tilanteen mukaan.

Korujen käytön etiketti on alun perin ollut tiukimmillaan sitä, että vain aidot korut ovat sallittuja, mutta siitä on nykyään onneksi päästy yli. Nykyään monilla on tekokultaisia tai - timanttisia pukukoruja."

Arvomerkit sekaisin

"Kutsussa määritetään, mitä akateemisia kunnia- ja arvomerkkejä vieras saa käyttää. Käytännössä tämä tarkoittaa nauhoja ja merkkejä. Vähimmillään vieras käyttää yhtä nauhaa osoituksena siitä, minne hän kuuluu akateemisesti. Sääntö on se, että yksi plus kaksi nauhaa on maksimi, eli omaa ja kahta vierasta nauhaa saa kantaa. Nauhan rautainen sääntö on se, että nauha ei saa missään olosuhteissa koskettaa paljasta ihoa — avuksi tuleekin naisilla usein rusetti. Merkkejä puolestaan kertyy niille, joille niitä myönnetään. Ensin tulee harrastusmerkki, sitten ansiomerkki ja lopuksi kunniamerkki. Merkit voi jakaa kahteen sarjaan: virkamerkkeihin sekä edellä mainittuihin harrastus- ja ansiomerkkeihin, jotka ovat henkilökohtaisia, eivätkä ole sidottuja esimerkiksi killan hallituksen virkakausiin. Juhlissa kannetaan aina ylempää saman sarjan merkkiä — jos omistaa sekä ansio että kunniamerkin, kunniamerkki on se, jota kannetaan. Muita sääntöjä merkkien kantamisessa ei ole - pukuun tulevat reiät ovat ainut rajoittava tekijä."

Perinteitä, perinteitä

"Kaikki ylioppilasperinteet juontavat juurensa osakuntiin, jotka ovat Suomessa yli 360 vuotta vanhoja. Vasta 1800-luvun loppupuolella syntyi ylioppilaskuntia. Se, miten me vietämme vuosijuhlia, on yllättävän lähellä sitä, miten niitä vietettiin 1800-luvun lopulla. 1930-luvulla on tuli vielä paljon uusia vaikutteita, ja tällä paketilla perinteemme ovat aika pitkälti muodostuneet. Joitakin eroja HYY:n ja TKY:n perinteissä on: HYY:ssa vastakkaisplaseeraus on aivan vierasta, mikä on ymmärrettävää. HYY ja TKY ovat kaksi vanhinta ylioppilaskuntaa, ja TKY halusi ehkä tehdä jotain vähän toisella tavalla. Toinen ero on, että yliopiston puolella naiset ja miehet kantavat nauhoja eri olkapäillä toisin kuin teekkarit, jotka kantavat nauhoja aina oikealla olkapäällä.

Alkucocktail nykymuodossa on vuosijuhlaperinteessä verrattain uutta samoin kuin nopea juhlimistahti, joka johtuu ravintoloiden asettamista rajoitteista. Ennen ylioppilaat saattoivat istua pöydissä seitsemän tuntia keskustelemassa. Cocktailtilaisuuteen on siirretty varsinaisesta juhlasta pöytäosuutta venyttävät tervehdykset ja muu puolivirallinen osuus.
Vuosijuhlien vanhimpia perinteitä ovat puhe isänmaalle, puhe vainajille sekä puhe yliopistolle. Uudempaa perua on puhe naiselle. Tästäkin on monia versioita, kuten sukupuolineutraali puhe rakkaudelle. Juhlaesitelmä on ollut alun perin pitkä, tieteellinen puhe, josta on päästy nykyiseen juhlapuheeseen, joka pahimmillaan on tyhjänpäiväistä jorinaa. Kaksikielisyys tulee ottaa puheissa huomioon. Jukka Relander hoiti homman HYY:n vuosijuhlassa pitämällä puheen pääosan suomeksi ja toteamalla sopivissa paikoissa: "Herre Gud, ändå."

Juhlien tanssiaisperinteessä on otettu vaikutteita maailmalta ja ne ovat yhdistetty suomalaisennäköisellä tavalla. Ruotsalainen perinne etenkin osakuntatasolla on suomalaisen vuosijuhlaperinteen kanssa aika samannäköistä — kolmen ruokalajin pöytäjuhla on kuitenkin yleistä ruotsalaista kulttuuriperinnettä, joka taas Suomessa on melko eksklusiivista ylioppilaille. Toinen vaikuttaja meille on Baltia. 1920-1930 luvuilla Baltiasta tulleet vaikutteet ovat olleet hyvinkin merkittäviä, kuten muun muassa laulun johtaminen. Suomalaisessa vuosijuhlakulttuurissa ruotsalainen pöytäjuhlaperinne ja baltialainen lukkariperinne on lyöty yhteen.

Jatkokäytäntö on teekkareilla ja kyltereillä lähtenyt menemään omia teitään: jatkot ovat spektaakkeli. Ei tiedetä mihin mennään, ja joka vuosi jatkopaikat ovat mitä ihmeellisimmissä paikoissa. Osakunnissa mennään omiin tiloihin, ja jos oma tila on varattu, vuokrataan toisten tilat. Teekkareiden ja kyltereiden jatkot ovat hyvin pukeutuneiden ihmisten bileet, ja osakunnissa ne ovat pikemminkin tilaisuus keskustella ihmisten kanssa.

Silliaamiainen on yllättäen saanut paljon vaikutteita Baltiasta, mistä on tullut krapularuoan malli: Eestissä syödään vieläkin seuraavana päivänä kaalikeittoa. "

Näin olet kohtelias

"Mies ei avaa naiselle ovea siksi, ettei tämä osaa vaan siksi, että se on kohteliasta — naisen tulisi omalla käytöksellään antaa miehelle mahdollisuus kohteliaisuuteen. Pahin miehen moka on, ettei hän tanssi pöytäavecinsa kanssa Poloneesia. Tästä velvollisuudesta vapautuu vain, jos nainen ei halua tanssia tai molemmat jalat ovat kipsissä. Huono pöytäseuralainen on myös sellainen, joka ei pysy pöydässä vaan huitelee koko ajan milloin missäkin. Pöytäjuhlan idea ei ole, että puoli pöytää juoksee koko ajan konferenssissa. Pöytäavecin tulee myös aina auttaa naista tuolin kanssa ja olla muutenkin yleiskohtelias. Höpöttäminen, syöminen ja juominen ovat kiellettyä puheiden, ohjelmanumeron ja laulun aikana. Miehillä hansikassääntö on, että jos molemmilla kättelijöillä on hansikkaat, niitä voi pitää kädessä, mutta muuten oikea käsi pidetään paljaana. Nainen saa kätellä hansikkaat kädessä. Naisen hansikkaan erikoisuus on myös se, että sen päällä saa pitää korukelloa ja rannekorua. Kukaan ei syö hansikkaat kädessä"

Ruokailusta

"Syömisen saa aloittaa, kun kaikilla ympärillä olevilla on lautaset edessään tai kun pääpöytä on saanut ateriansa. Alkuruoan ja pääruoan välillä ei saa lähteä hortoilemaan mihinkään. Teknisesti ottaen taskumattia on laitonta käyttää ravintolassa, koska ravintola voi menettää tällöin anniskeluoikeutensa. Ainoastaan vessassa voi ehkä käydä salaa naukkailemassa - pöydän alla snapsilasin täyttely on luokatonta."