Ilona Mäkinen
TKY:n hallitus,
kansainväliset asiat
Olin kymmenen kun näin aikakauslehdessä mainoksen, joka teki suuren vaikutuksen. Aukeaman täyttäneessä kuvassa yksinäinen hiihtäjä lasketteli puiden reunustamaa rinnettä. "Yksi elämä, miljoona tapaa elää se", luin hiihtäjän vierestä.
Mainoksen ohjeistamana olen päätynyt vuodeksi Brasiliaan, kesäksi Kanadaan, päiväntasaajalle purjehtimaan ja Eurooppaa junalla kiertämään. Päätin jo kymmenenvuotiaana, että en halua katua tekemättä jääneitä asioita. Myöhemmin olen myös ymmärtänyt, että elämästä nauttiminen on tärkeää. Mikä muu elämästä tekisi elämisen arvoista?
Kokemusten kerääminen, uusien asioiden oppiminen ja mahdollisuus vaikuttaa aidosti olivat syitä, jotka vaikuttivat päätökseeni hakea TKY:n hallitukseen. Ja jos olisin tiennyt mistä hallitustehtävissä oikeasti on kyse, olisin varmasti tuplasti enemmän halunnut mukaan. Olen väitellyt opiskelijoiden asemasta opetushallituksen edustajan kanssa, soitellut kansanedustajille ja lobannut maksutonta koulutusta, keikkunut nosturin nokassa ja kätellyt Mantaa, ideoinut uutta ja päässyt toteuttamaan hienoja projekteja. Kun kävin Istanbulissa kuuntelemassa koulutuksen globaaleja tuulia, juttelin illallispöydässä Euroopan komission ja insinöörikoulutuksen kattojärjestön edustajien kanssa opetuksen kehittämisestä. Olen oppinut mielettömästi ja päässyt vaikuttamaan tärkeisiin asioihin, jotka viimeistään muutaman vuoden päästä näkyvät opiskelijoiden arjessa. Ja olen saanut hallituskavereista ja työtovereista ihania ystäviä.
Olen päässyt kokemaan niin paljon, että on hienoa olla itse mahdollistamassa samaa muille ja tehdä töitä TKY:n jäsenten eteen. Mutta täytyy myöntää, että niinä päivinä kun olen antanut kaikki vuorokauden valveillaolotunnit TKY:n hallitustehtäville, tulen välillä kaivanneeksi TKY:n ulkopuolista elämää.
"Ilona taitaa saada vähän tavallista enemmän kiksejä järjestötoiminnasta", kommentoi kaverini, kun kerroin lähteväni TKY:n hallitukseen. Opinnot ovat käytännössä vuoden jäissä, ja elää saa niukasti hallituspalkkion varassa; aika ei riitä palkkatöiden tekemiseen. Olen sitä mieltä, että ehtii niitä oikeita töitä tehdä vielä tarpeeksi monta vuotta myöhemminkin. Mutta oletko kuullut vitsiä liikemiehestä kuolinvuoteella? Ei kukaan kadu, kuinka vähän teki töitä; sen sijaan voi kaduttaa se, mitä kokemuksia ei kerännyt, tai kuinka vähän aikaa vietti läheistensä kanssa.
Suosittelen uusia jänniä kokemuksia ja haasteita — varsinkin sellaisia, joita ei ikinä kuvitellutkaan saavansa. Syksy on täynnä vaalikokouksia…
