Sukupuoliasiaa, myös muille kuin saamattomille

Annu Nieminen

Ohoi tytöt! Näyttää siltä, että hyvän jätkän kriteerit ovat vanhentuneet ja on aika tehdä päivityksiä. Pääasiallinen syy: en oikein enää itse sovi niihin.

Tapaan perjantai-iltana tyttöystäväni tunnelmallisessa helsinkiläisravintolassa. Olemme vihdoin saaneet sovituksi illan, joka sopii viidelle kuudesta — siihen on tartuttava. Ilta alkaa mukavasti viinillä ja tapaksien valinnalla. Odotan leppoisaa rentoutumista kevyen jutustelun parissa.

Mitä vielä! Onnistumme huutamaan ravintolan muut asiakkaat ulos. Eihän sitä nyt voi normaaliin ääneen sanoa, että toinen ei katso itse kaapista ennen kuin kysyy missä paita on! Tai sitä, miten jotkut eivät vaan tajua, etteivät koirat pure pahuuttaan! Ja miten joiltain pojilta kyllä odotetaan raivostuttavan vähän kotona! Ja miten paljon ärsyttääkään typerä musiikki, jonka sanoista ei saa selvää ja jos niistä ottaa selvää, ne ovat aivottomia!

En tiennytkään, että minulla oli tällaista sydämelläni. Kylläpä tuntuu hyvältä kohkata ja vauhkota — vaikka sitten ihan mistä vain!

Henkilökunta ei enää katsokaan herttaista neitiseuruetta hymyillen. Sen sijaan saamme runsaasti "tulin tähän vain katsomaan, joko haluaisitte laskut" -huomiota.

Olen hämmentynyt. Miten voin tuntea mielihyvää siitä, jonka vuoksi olen aina tuntenut itseni ulkopuoliseksi perinteisistä tyttökeskittymistä? Hyvä jätkä ei todellakaan kikata tyttöporukassa miesten tyhmyyksille ja innostu jauhamaan stereotyyppisiä käsityksiä sukupuolten eroista yrittämättä ymmärtää lainkaan, mistä todella on kyse. Ei näin!

Yritän ymmärtää itseäni. Poikien seurassa olen oma itseni. Sanon mitä tarkoitan ja olen rennosti. Olen kasvanut aikuiseksi poikavaltaisen porukan jäsenenä, joten olen kotonani niissä. Tytöissä on kuitenkin se jokin: silloin olen enemmän, jotain mitä en välttämättä edes ole. Jakomielistä! Ei, vaan terapeuttista. Saan tuntea täysillä tunteita, joita ehkä tunnen. Tunteita! Just tommosta naisten tunnejauhantaa! Ei, vaan pidättelemättömyyttä ja äärimmäisen vapauttavaa silloin tällöin nautittuna.

Tyttöporukassa olen kuin lapsi, joka saa leikkiä traumansa ulos. "Sit tää menis tonne ovelle ja näkis et enolla on joulupukin takki lainassa." Tyttöjen kanssa saan paahtaa ulos asioita, joista en ole varma kärsinkö (kyllä mun poikaystävä löytää paitansa), mutta niiden leikkiminen helpottaa. Miksi? En halua tietää.

Siis sovitaan näin. Hyvä jätkä nauttii myös tytöistä eksklusiivisesti, mutta tämä on tärkeää tehdä hieman salaa. Tai sitten ottaa pojat mukaan, ehkä yksi kerrallaan, etteivät tunteet ala hävettää. Hyvä jätkä ei nimittäin sulata epätasa-arvoa ja tietää, ettei tunteilu ole tyttöjen yksinoikeus.

En edes yritä rakentaa koherenttia teoriaa, vaan väitän: tyttöporukat ovat ekonominen tapa purkaa sisältä asioita, joiden ei tiedä siellä olevan. Hakea tunteen paloa vaikka ei aina edes niin tunnetuttaisi. Sopii myös pojille! Erotuksena moneen muuhun suosittuun nollausmenetelmään: ei krapulaa eikä morkkista.