Opintojenseuranta muutakin kuin ratsia

teksti: Johanna Mitjonen

Opintojen eteneminen on ollut teemana pitkään suomalaisessa yliopisto-opiskelua koskevassa keskustelussa. Mistä asetetun tavoitteen alle jäävät opintopistekertymät kertovat? Onko opintojen ohjauksessa puutteita? Aiheesta Reflektori 2007 -tapahtumassa joulukuussa Dipolissa puhumassa olleet Taru Valovirta ja Miia Erkkilä TKK:n opetuksen ja opiskelun tuesta sanovat, että ohjauksen puoleen voi sormea osoittaa sen verran, etteivät kaikki opettajat edes tiedä oman osastonsa koko opetustarjontaa.

"Kuitenkaan ohjausta ei voi laittaa yksin syyksi opintojen heikolle etenemiselle. Yliopisto-opiskelu on tunnetusti luonteeltaan itseohjautuvaa ja opiskelijoiden odotetaan itse kantavan vastuuta omasta opiskelustaan; kuitenkin niin, että yliopiston velvollisuus on järjestää opetus siten, että opinnot on tavoitteellisessa ajassa mahdollista suorittaa."

Tutkijat pohtivatkin ohjauksen ongelmien olevan myös opiskelijoiden tietämättömyyttä siitä, kenen puoleen voi kääntyä ongelmiensa kanssa. Opettajien haasteena onkin löytää ohjausta tarvitsevat henkilöt ja saada opiskelija itse tajuamaan oma ohjaustarpeensa. "Osastoja voisi suositella seuraamaan omaa opiskelijajoukkoaan, jotta siellä voitaisiin havaita mahdollisia ongelmakursseja ja näin ollen tilanteeseen voitaisiin puuttua."

Opiskelijat kokevat usein opintojenseurannan negatiivisesti. Jos tarvittavia opintopisteitä ei kerry, voi siitä seurata opintotukien lakkautus, tai jopa opiskelija-asunnon menetys. Onko seurannalla siis muutakin tarkoitusta kuin toimia ratsiana? "Jos vaatimuksena on, että viidessä vuodessa tulisi valmistua, täytyy asiaa jollakin tavalla pystyä seuraamaan. Toiminnot tulisi suunnitella opiskelijan parasta ajatellen, eli opintojen alusta asti opiskelijoille tulisi olla selvää, miten viidessä vuodessa valmistutaan. Myös erilaiset tukipalvelut tulisi tuoda tutuksi heti opintojen alussa."

Valovirta ja Erkkilä sanovat myös, että se, millaisia käytäntöjä seuraamisessa suoritetaan, kertoo opiskelijoille paljon. "Jos seuraamista pyritään kuvaamaan opintojen kehittämisenä ja opiskelijalle tarjotaan mahdollisuus vaikuttaa opetukseen, kannustaa se ihan eri tavalla kuin giljotiinimainen automaattisähköposti vajaaksi jääneistä opintosuoritusmääristä. Seurantaa tulisikin tuoda enemmän esille tuki- ja apukeinona opintojen suorittamiselle tavoiteajassa, eikä rangaistusvälineenä."