Christian Peltonen
TKY:n hallitus,
Koulutuspoliittiset asiat
TKK:n hallituksen kokouksessa 3.9.2007 päätettiin
opiskelijaedustajien vastustuksesta huolimatta tiedekuntamalliin
siirtymisestä. Oltaessa eri mieltä on tärkeää, että vaikuttaminen
tehdään asiallisella tavalla. Jälkeenpäin maailmaa voi parantaa
esimerkiksi kirjoittamalla kyseenalaisia viisauksia Polyteekkariin.
Toisaalta tämä on myös korkeakoulupoliittisen edunvalvonnan hienoja
puolia, kun saa määritellä yhteisen hyvän, ja nuijia sen puolesta
punaisia tiiliä omalla päällään. Seinät eivät kuitenkaan valitettavasti
aina halua vaihtaa paikkaa. Mutta on se ihmeellistä kuinka voidaan
tehdä suuria päätöksiä, jotka vaikuttavat kaikkien elämään, ilman että
kukaan oikeastaan tietää miksi. Uudistuksia tehtäessä perussääntönä voi
yleensä pitää, että jos ei viidessä minuutissa pysty kertomaan
visiotaan toiselle henkilölle, niin tavoite ei ole vaivan arvoinen.
Tässä mielessä liikutaan valitettavan lähellä harmaata aluetta
tiedekuntamalliin siirtymisen suhteen.
Pitkän keskustelun ja epäselvän tulkinnan jälkeen päätettiin
kuitenkin lähteä toteuttamaan uudistusta. Nyt on ensiarvoisen tärkeää,
että oikeasti saadaan jotain aikaan, eikä vaan lisätä muutamaa rusettia
ja kääritä samoja risuja kiiltävämpään paperiin. Uutta hiekkalaatikkoa
ei rakenneta käymällä maalikaupassa. Meidän tulee aidosti istua
porukalla alas, keskustella, säätää ja käydä asiat perusteellisesti
läpi: määritellä tavoitteet ja ratkaista ongelmat ja löytää yhteinen
tahtotila ja tehdä yhdessä työtä yhteisen hyvän puolesta.
Pysyvyyden kannalta on myös keskeisen tärkeää, että kaikki ovat
mukana osaltaan, ja ymmärtävät mitä ollaan tekemässä. Vaihtoehtoisesti
voidaan tietysti avata housut juostessa, ja vaan antaa mennä.
Lopputulos ei kuitenkaan välttämättä ole kaikin puolin täysin
tyydyttävä, vaikka itse tavoite sinänsä tuleekin saavutetuksi. Tässä
kaikessa tulisi muistaa, että taivalta joudutaan jatkamaan yhdessä.
Yhdessä tekeminen on ainoa mahdollinen ratkaisu.
En silti voi olla ajattelematta, että huonompaa toteutusajankohtaa
näin suurelle sisäiselle uudistukselle ja TKK:n kannalta tärkeälle
projektille tuskin olisi voinut löytää. Innovaatioyliopisto kaipaisi
varmasti tähänkin uppoavat työtunnit. Etsittäessä innostusta ja
tekemisen meininkiä innovaatioyliopistoprojektiin olisi tärkeää asettaa
välitavoitteita, jotta onnistumisista ja näkyvistä tuloksista päästään
nauttimaan matkan varrella. Kyseenalaiset tiedekuntamalliin siirtymiset
tai muut vastaavat projektit eivät edesauta myötätuulen rakentamista.
Tavoitteena innovaatioyliopisto on kasvavasta konkretiasta huolimatta
vielä suhteellisen kaukainen ja valitettavasti vielä ikuiseen kiveen
kirjoittamaton.
Huolimatta siitä ovatko päätökset väärin ajoitettuja vai ei, tulee
meidän toimia yhteisön tahdon mukaisesti. Miten se sitten oikeasti
määritellään, on monimutkaisempi asia. Tai itse asiassa ei. Meillä on
TKK:llakin hallitus, joka päättää asioista. En kuitenkaan voi olla
ajattelematta, että toivottavasti oikeasti tiedämme minne päin olemme
menossa. Itse en siihen kaikilta osin täysin luota, mutta toivon
aidosti, että tiedekuntauudistus saadaan vedettyä kotiin kunnialla.
Onnistuessaan se saattaa olla meille kaikille oikeasti hyvä ja
merkittävä uudistus, jonka varaan voimme rakentaa tulevaisuutta. Meidän
on siksi syytä yhdessä tehdä työtä sen puolesta. Ja tietysti on niin,
että männynkävystä saattaa hyvin nopeasti tulla kuusimetsä.
