Zeniä opintokuiluun

Opintopsykologin eteen istuu eri moniongelmaisia opiskelijoita. Ratkaisu stressittömyyteen on kuitenkin yksinkertainen: rentoutumisen kulmakivi on projektittomuus.

Sofia Ziessler

Timo Tapola on Teknillisen korkeakoulun opintopsykologi. Hänellä on vastaanotto Innopoli 2:ssa TKK:­n Innovaatiokeskuksessa. Opintopsykologin yksilöohjauksessa työstetään konkreettisia opiskeluun liittyviä vaikeuksia tekemällä erilaisia osatehtäviä. Ohjaus kestää 1-5 käyntikertaa ja ohjauksen aluksi opintopsykologi haastattelee asiakasta melko kattavasti, noin reilun tunnin, jonka pohjalta varsinaista aktivoivaa ohjausta aletaan tehdä.

Opintopsykologin asiakkaat voi jakaa karkeasti kolmeen ryhmään: sosiaalisesti eristäytyneisiin, vain rahan takia työtä tekeviin sekä työhönsä tyytyväisiin opiskelijoihin, joiden työmotivaatio syö kaiken opiskeluenergian. Lisäksi on masennuksesta ja ahdistuksesta kärsiviä. "Sosiaalisesti eristäytyneiltä puuttuu toimiva tiedotuskanava ja vertaistuki, joka on opiskelun vahvin ohjaava tekijä", Tapola kertoo.

Opintopsykologin kanssa he voivat tarkastella opiskeluprosessejaan irrallaan tuloksista, koska heidän ongelmansa on nimenomaan siinä, miten tulokset tulevat, eikä mitä ne ovat. Toisen ryhmän ongelmana ovat ikävät työt opiskelua haittaamassa. "Taustalta löytyy usein huono itsetunto — he eivät ole omasta mielestään tarpeeksi hyviä opiskelijoita." Kolmannen ryhmän työstään nauttivat opiskelijat ovat yleensä onnellisia työssään, mutta heillä on ollut jo pitkään opiskelujen kannalta liikaa aikaa vievä työ. He tarvitsevat motivaatiokartoituksen ja mahdollisesti opintovapaata.

TKK-opiskelijoille ominaisia tuntuvat olevan erityisesti työssäkäynnistä johtuvat ongelmat. "Teen tilaustyötä: opiskelijat hakeutuvat ohjaukseen, kun he kokevat tarvitsevansa apua. Työni ei siis ole ennaltaehkäisevää", Tapola huomauttaa. Opintopsykologin vastaanotolle hakeutuvat ovat niitä, jotka itse tiedostavat opintojensa etenemisongelman ja haluavat tilanteeseen muutosta. Tapolan mukaan ratkaisun painotus on aina opiskelussa eikä töissä. "On huono asia, että ihmiset repivät itseään rikki liian monessa elämän projektissa", Tapola toteaa.

Keskittyminen on opiskelijan mörkö. On älyttömän vaikeaa sulkea kaikki ylimääräinen pois ja lukea keskittyneesti tulevaan tenttiin. "Keskittyminen on häiriöaltista ja luonteeltaan sellaista, että se muuttuu ympäröivien ärsykkeiden mukana." Keskittyminen kohdistuu muutokseen; lukiessa muuttuva ja elävä ärsyke puuttuu, ja keskittyminen on huomattavasti vaikeampaa kuin esimerkiksi videopeliä pelatessa. "Keskittyminen on suurinta, mihin ihminen pystyy."

Tapola huomauttaa, että on hurjaa vaatia opiskelijalta nykyisenkaltaista keskittymistä ammattiopintoihin liittymättömiin kursseihin perusopintojen alkuvaiheessa, kun taas diplomivaiheen opinnot ovat niin soveltavia, että niihin on helpompi keskittyä. Tapola neuvoo opiskelijaa luomaan rakenteita, joissa pystyy keskittymään. Kodin, opiskelun ja töiden erottaminen on olennaista. "Teekkarikylässä asuminenkin voi olla hämäävää: jos opiskelijaa kuvaisi vuorokauden 15 metrin päästä, saattaisi vaikuttaa siltä, että hän opiskelisi ahkerasti, vaikka hän vain hengailisi kirjastossa ja koululla."

Tapola on itse zazenin (zen-meditaatio) harjoittaja, sekä Helsinki Zen Centerin ohjaaja ja hallituksen puheenjohtaja. Hän harjoittaa zazenia kotona ja vetää istumameditaatiota Helsinki Zen Centerissä. "Keskittymiskykyni on parantunut zazenissa vuosien varrella. Nyt olen tosin 35-vuotias ja koen, että ikä alkaa viedä kaikkein vankinta terää keskittymisestä", Tapola kertoo. Zen-meditaation fokus ei kuitenkaan ole varsinaisesti keskittyminen, vaikkakin sitä harjaannutetaan zazenissa. Zazenin keskeinen tarkoitus on viedä tarkkaavaisuus ajatusten sijasta aisteihin ja todellisuuteen juuri sellaisena kuin se on tässä ja nyt. "Voisi tiivistää, että zazenissa ongelmanratkaisumieli laitetaan jäähylle. Jäähyaitiossa on tilaa ja ongelmanratkaisumieli saa jatkaa tempoiluaan ja loputtomia ahneita projektejaan vapaasti kunnes tyyntyy." Ajatuksia ei siis yritetä rauhoittaa tai vähentää.

Opiskelijan ongelma on se, että hän yrittää usein tehdä kahta tai kolmea asiaa yhtä aikaa: lukea, syödä ja vaikka kuunnella musiikkia. "Motiivi — halu saada mahdollisimman paljon elämästä irti — on hyvä, mutta se johtaa epäonnistumiseen", Tapola miettii. Useampaa projektia yhtäaikaisesti tehden ihmisestä tulee ajan vanki, ja hän menettää hallinnan tunteen. Aistiminenkin heikentyy, ja aistimuksista tulee etäisiä ja vaimeita. Zen menee kaikkien toimintojen läpi. "Se on lisännyt sitä, kuinka nautinnollisena pidän työtäni. Lisäksi se on lisännyt kaikkia muitakin nautintoja voileivänsyömisestä kävelemiseen", Tapola pohtii.
 
Zen-ajattelussa ´nyt´ on kaikkein tärkeintä. "Kaikki tapahtuu nyt, me jopa tulemme kuolemaan nyt-hetkessä", Tapola selittää. Nyt ohjaa luopumaan kontrolloimisen halusta, joka on ihmisen luontainen ominaisuus. Stressi syntyy siitä, kun ihminen yrittää pitää kaikkia nykyisiä ja tulevia toimintojaan hallinnassaan. "Täytyy ymmärtää, että kontrolli on vain tunne, ja ettemme tarvitse koko ajan ajatuksia voidaksemme toimia." Kontrollista luopuminen kannattaa, vaikka se usein johtaakin ikävään paniikintunteeseen.

"Voi kysyä itseltään onko elämän rytmeissä säännöllisyyttä, sekä tilaa rentoutumiselle ja muulle kuin ajatuksia ja projekteja ylläpitävälle toiminnalle. Mikäli vastaus on kyllä, on mahdollista saavuttaa mielentila, joka on vapaa projektimielestä", Tapola selittää. Rentoutumisen kulmakivi on projektittomuus. Se tarkoittaa sitä, että jonain hetkenä on aikaa vain itseä varten, vaikka tämä aika olisikin tekemistä täynnä. "Rentoutumista on mielestäni vaikea saavuttaa, jollei opiskelulla ole tiettyä aikaa ja paikkaa, jonka voi jättää taakse. Suosittelen opiskelijoita luomaan opiskelulle määritetyn tilan — tällöin opiskelusta tulee enemmän hallittava kokonaisuus, jonka saa myös unohtaa kun ei ole opiskelupaikassa", Tapola neuvoo. "Vasta tämän jälkeen on järkevää puhua zenistä tai mistä tahansa muusta irrottautumiskeinosta."

"Zeniä en voi varsinaisesti suositella kellekään. Se olisi ihan yhtä hyödytöntä kuin että menisi kertomaan jollekulle mikä heidän mielivärinsä on. Zen-harjoitus on irrottautumiskeinona kuitenkin niin yksilöllinen valinta. Ne, jotka sen valitsevat, valitsevat sen todennäköisesti suosittelemattakin. Ja hyvin monet kokeilevat zeniä." Tapolan mielestä kaikki tekeminen, jossa on mukana riittävä rentous, edistää oikeanlaista elämänhallintaa ja vastaa hänen omaa lempiväriään, zeniä.