Ikuisen teekkaritytön haudalla

Mun kaverit

Annu Nieminen

Joulun kunniaksi kerron mun kavereista.

Kaverit ovat sellainen juttu, joka ei ole niin kauhean katu-uskottavaa. Tutut naamat, verkostot ja kontaktit ovat katu-uskottavia. On siistiä, jos kaikki tuntee ja moikkaa. Mutta aina silloin ei kukaan oikeasti tunne. Aina kun tulee pyhä aika, niin puhutaan abstraktilla tasolla ja "muistetaan lähimmäisiä". Muistaminen, niin kuin mikä tahansa tärkeä teko, on oikeasti konkreettisia juttuja.

Mun kaverit on sellaisia, joiden takia kannattaa käydä koulua, baaria ja harrastuksia.

Ippe on sellainen, jonka kanssa me tykätään tuskasta. Meitä yhdistää se, että molemmat kärsii. Jos joskus jompikumpi meistä on onnellinen, on tapahtunut pettäminen. Sitten meidän ystävyys loppuu. Mutta se ei haittaa, meillä on niin kivaa nyt. Me ollaan lyöty kättä päälle että kuollaan yhdessä vanhainkodissa ajamalla pyörätuoleilla rotkoon. Ainoa mitä ei olla päätetty on että kumpi on Thelma ja kumpi Louise.

Niina on sellainen, joka aina sanoo sen mitä ei pitäisi. Ja sitten huomaa että juuri se pitikin sanoa. Kun pitkäaikainen raastava suhde on päättynyt, Niina tietää että "aikaansa kutakin sanoi mummo kun kissalla pöytää pyyhki". Niina on miettinyt elämän jutut valmiiksi ja siksi sen seura on niin rauhoittavaa: "00:57 <niina> moon sitä mieltä että kukin oppii kantapään kautta sen minkä on tarvis". Kun Niina pitää esitellä uusille tuttavuuksille, Niina kertoo että "nyt pitää mennä kakalle". Niina kutsuu itseään absurdiksi ylijumalattareksi. Niina on ihaninta, mitä TKK voi ihmiselle antaa.

Ykä on sellainen, jonka kanssa voi olla kivaa kuunnella räntäsateessa hirveää räimettä työmaakuulosuojaimet päässä. Kun uni ei meinaa tulla, Ykä nauhoittaa Sigur Rosia minidiscille ja tuo sen kotiin asti. Vaikka on kovis ja rok. Ja sanoo että pistä pää tyynyyn kun kuuntelet niin yhtäkkiä nukutkin.

Eero on sellainen, että aina kun on juhlinut hyvin ja on kauhea olo, niin Eero jaksaa silti hymytä. Vaikkakin vähän kärsivästi.

Eea on sellainen, jonka kanssa aina kikatetaan kun pitäisi pokka pitää keikalla. Tai varsinkin kenraalissa. Sitten kun ollaan esiinnytty hyvin, me halataan. Ja molempia naurattaa taas. Kun kurkku on kipeä, Eea lainaa hengittelypiippua.

Juhani on sellainen, että se aina vouhkoaa ja selittää. Se johtuu siitä, että se välittää. Ihan hirveästi, ihmisistä ja asioista ja varsinkin niiden sekotuksista.

Karo on sellainen, joka tajuaa miltä tuntuu kun on liikaa aatetta ja ajatusta päässä. Ja senkin mielestä on ihan ookoo, jos sitten vaan vähän juhlii ne pois.

Bobi on sellainen, jolla on ihanat hiukset.

Meeri on sellainen, jolle kerron ihan kaiken. Silloinkin kun hävettää se, että on tehnyt maailman tyhmimmin. Silloinkin kerroin, kun olin tehnyt kaikki vastoin sen, mitä äiti on meille opettanut. Sellainen kaveri pitäisi jokaisella olla. Koska itselleen ei aina pysty myöntämään ääneen.

Mulla on monta muutakin kaveria, mutta nyt loppuu tila.

Tänä jouluna haluan sanoa kaikille mun kavereille, miksi ne on niin kivoja. Sano sinäkin. Kyynisyys ja purevan terävä analyysi - kuten myös nokkelat kolumnit - voivat odottaa vuodenvaihteen yli.