Virallinen totuus

Kaikki hyvä loppuu aikanaan…

Riikka Viskari

Näin Pleksin hallituksen viimeisessä virallisessa Totuudessa on varmaan hyvä muistella menneitä ja kauhistella tulevaisuutta.
Alkuunhan me olimme aivan pihalla. Miten paljon hommia voi ja pitää tehdä? Miten TKY toimii ja miten me voimme parantaa ylioppilaskuntaamme? Keneltä kysyn asiaa X?

Kun alkukankeudesta päästiin, ryhdyimme töihin. Olemme onnistuneet nostamaan myrskyjä vesilasiin ja osanneet ilahduttaa ihmisiä, kun sitä on tarvittu. Välillä isoistakaan päätöksistä ei ole tullut minkäänlaista palautetta. Olemme löytäneet ongelmia sieltä, mistä niitä ei olisi voinut kuvitella löytyvänsä. Nyt, kun melkein koko vuosi on jo ohi, me tiedämme vastauksia edellä mainittuihin ja moniin muihin kysymyksiin ja ongelmiin.

Nämä tiedon muruset pitäisi nyt siirtää seuraajillemme, jotta kehitys jatkuisi. Todennäköisesti kuitenkin onnistumme siinä juuri niin hyvin tai huonosti kuin omatkin edeltäjämme. Jätämme jälkeemme loistavia dokumentteja, lennokkaita tulevaisuuden visioita ja runsaasti dokumentoimattomia hajanaisia ajatuksia. Uudella hallituksella riittää ihmeteltävää.

Kun olemme kirjanneet ylös sen minkä jaksamme, edessä on tyhjiö. Osa on jo onnellisesti täyttänyt tulevan vakuuminsa muilla luottamustoimilla. Osa meistä ei ole opiskellut täyspäiväisesti sitten fuksivuoden, joku suunnittelee dippaa, toinen vaihtoon lähtöä ja kolmas on vielä ihan pihalla.

Nyt ainakin minusta tuntuu vielä, että mikään ei täytä TKY:n jättämää tyhjiötä kalentereissani tai oikeammin ajatuksissani. Totta kai tilalle tulee loppujen lopuksi jotain muuta ihan yhtä rakasta, mutta milloin?

Lohdutuksena taidan ajatella hallitustoverini Tomin ajatusta mukaillen, että ennen meitä noin 1000 henkilöä on selvinnyt hallituksesta enemmän tai vähemmän selväjärkisenä. Kuitenkin hyppy täyspäiväisestä järjestötoimijasta täyspäiväiseksi opiskelijaksi tuntuu ainakin minusta hurjalta. Vuoden mittainen ryhmätyöprojekti on nyt ohi ja pitäisi ryhtyä itsenäisen työn tekijäksi.

Milloinkohan seuraavan kerran pääsee tekemään näin paljon loistavia juttuja? Vaikka vuoteen on kuulunut myös turhautumisen ja jonkinmoisen epätoivon hetkiä, niistäkään en kyllä kaikkia vaihtaisi pois.

Jään kaipaamaan ihanaa porukkaa, hallituksen keskusteluja, ajoittaista pönöttämistä, LA-aamiaisia - ne ovat hallituksen jäsenten käyttämä perinteinen keino hyvittää tovereilleen kaksi myöhästymistä aamukoulusta tai kokouksesta. Saamme luksusaamupalan normaalien jogurttien ja ruispalojen sijaan.

Jään ikävöimään myös ongelmien virtaa, aikaan saamisen tunnetta sekä sektorini vapaaehtoistoimijoita. En jää kaipaamaan säännöllisiä aikaisia aamuja ja ajoittaista pönöttämistä.

Mutta kuten urheilijat ja muut tähdet usein toteavat, on parempi lopettaa huipulta. Kun on vielä käsittämättömän kivaa ja tuntuu että jaksaisi ikuisesti.

Iloista joulun odotusta ja erittäin hauskaa uutta vuotta!