Virallinen totuus

Maksuttoman koulutuksen puolesta

Iina Kainulainen

Kansanedustaja Arto Satonen teki kesällä lakialoitteen, jossa esitettiin lukukausimaksuja EU/ETA-maiden ulkopuolisille tutkinto-opiskelijoille. Satonen ehdotti, että lakia muutetaan ja lukukausimaksut astuisivat voimaan 1.8.2008.

Suomeen tutkintonsa suorittamisen jälkeen töihin jääneillä olisi oikeus vähentää koko lukukausimaksunsa viiden vuoden aikana verotuksessa. Näin halutaan saada ulkomaiset opiskelijat jäämään Suomeen valmistumisensa jälkeen.

Lukukausimaksujen suuruudeksi on esitetty 3500 - 12 000 euroa per lukuvuosi riippuen yliopiston päätöksestä. Verovähennyksen rinnalle luotaisiin stipendijärjestelmä, jolla mahdollistettaisiin kehitysmaista tulevien köyhien ja lahjakkaiden oppilaiden opiskelu Suomessa.

Lukukausimaksu-keskustelu ei ole uusi juttu, vaan siitä on jauhettu jo useamman vuoden ajan. Usein esitetään, että lukukausimaksut olisivat helpotus korkeakoulujen rahoitusvajeeseen ja niiden kustannuksella saataisiin kehitettyä englanninkielistä opetusta. Samalla suomalainen koulutusjärjestelmä voitaisiin kehittää vientituotteeksi.

Totuus on, että tällä hetkellä koko Suomessa on noin 1500 tutkinto-opiskelijaa EU- ja ETA-maiden ulkopuolelta. Jos kaikki maksaisivat 10 000 euron suuruisia lukukausimaksuja, olisi se vuodessa 15 miljoonaa euroa.

Yliopistojen koko 1,4 miljardin euron rahoituksessa 15 miljoonaa euroa on kuin pisara meressä. Lisäksi summa on varsin teoreettinen, sillä siinä ei ole otettu huomioon kuluja, joita systeemin ylläpito tuottaisi.

Lakialoitteessa puhutaan korkealaatuisesta suomalaisesta koulutuksesta. Teknillisessä korkeakoulussa opetus on mielestäni hyvää mutta paljon täytyy vielä tehdä ennen kuin TKK voi alkaa perimään maksua koulutuksesta.

Konkreettinen esimerkki on oppilas-opettaja-suhde, mikä Suomessa tekniikan alalla on 21 mutta hyvissä kansainvälisissä yliopistoissa 8-10. Suomalaiset yliopistot eivät ole pärjänneet kansainvälisissä vertailuissa. Ennen kuin opetuksesta aletaan periä maksuja, tulisi opetuksen laatu ja tukipalvelut pistää vientituote-kuntoon.

Lukukausimaksuja on perusteltu myös sillä, että suomalaisen koulutuksen kiinnostavuus lisääntyisi. Millä ihmeen perusteella ihminen haluaa maksaa tuotteesta jos sen voi saada ilmaiseksi? Vuonna 2005 tehtiin ulkomaalaisille tutkinto-opiskelijoille kysely"If I had to pay I would require value for my money, A Study on Foreign Degree Students in the Universities of Helsinki, Tampere, Turku, Jyväskylä and Helsinki University of Technology".

Kyselyn mukaan 60 % vastanneista opiskelijoista ei olisi valmiita maksamaan opinnoistaan. Niistä, jotka voisivat maksaa opinnoistaan, kolme neljännestä ilmoitti olevansa valmis maksamaan alle 1000 euroa vuodessa. Eniten vastustusta opintojen maksullisuus herätti aasialaisissa opiskelijoissa, joista peräti 67 % ilmoitti, ettei ole valmis maksamaan koulutuksestaan Suomessa.

Julkisessa keskustelussa on usein nostettu esiin juuri aasialaiset opiskelijat potentiaalisena ryhmänä, jolle suomalaista korkeakoulutusta olisi helppo kaupata ja jolta maksuvalmiutta löytyy. Selvityksen tulokset osoittavat kuitenkin selkeästi, että valtaosa nykyisistä maassamme opiskelevista aasialaisopiskelijoista ei olisi valinnut suomalaista korkeakoulua, mikäli opinnot olisivat maksullisia.

Maksuton koulutus ei ole enää itseisarvo. Toivon todella, että päättäjistä löytyy hitunen järkeä ja koulutus pysyy edelleen maksuttomana kaikille opiskelijoille. Korkeakoulut painivat rahoitusvaikeuksissa mutta lukukausimaksut eivät ole ratkaisu ongelmaan. Lukukausimaksuilla voidaan saada aikaan vain ulkomaalaisten opiskelijoiden häviäminen ja sitten voimmekin heittää hyvästit ulkomaalaiselle, osaavalle työvoimalle.