Voihan V!

Tutkijalle personal trainer?

Jatko-opintojen alussa minulle sanottiin, että "väitöskirja ei sitten synny kahdeksasta neljään työpäiviä tekemällä!". Siinä vaiheessa oli nuoren tutkijan innolla kovin helppoa vastata, ettei tästä muodostu ongelmaa. Varsinkin kun hyvässä muistissa oli edellisten kesien pitkät työpäivät surkeissa olosuhteissa.

Ajatus työpöytänsä ääressä istuvasta tutkijasta pohtimassa mielenkiintoisia asioita illan pimeinä tunteina tuntui jopa houkuttelevalta. Meneväthän ne pitkät päivät puurtaessa ja varmasti vielä hymyssä suin kun vaan motivaatiota riittää.

Mutta toisin näyttää käyneen. Tutkittavaa ja hutkittavaa olisi vaikka millä mitalla, mutta aina ei vain oikein innosta. Syksy pimeine iltoineen on käsillä ja jotenkin on alkanut kyllästyttää koko väitöskirjaan liittyvä touhuaminen. Ja hommahan ei tunnetusti etene kun motivaatio on hukassa.

Tiedän kyllä, että tutkimuksen tekeminen on kuin lenkillä käyminen, ihan kivaa sateessakin kunhan pääsee liikkeelle. Mutta mitä sitten kun ei vaan pääse liikkeelle. Voisikohan urheilusta löytyä analogioita joiden avulla tutkimukseen liittyviin motivaatio-ongelmiin löytyisi ratkaisuja?

Urheilua harrastavista onnekkaampia ovat ne joille erilaiset joukkuelajit sattuvat sopimaan. Joukkue luo harjottelua kannustavan sosiaalisen ympäristön, luo yhteisiä tavoitteita ja aikatauluttaa harjoittelun mukavasti.

Harjoituksiin tulee helpommin mentyä kun ne kerran on järjestetty. Lisäksi joukkulajien harjoitteluun voi kuulua yksilöharjoitteita, jotka sitten tulee tehtyä kun koko joukkue niitä vaatii.

Tutkimuksen piirissä joukkueharrastajat ovat niitä jotka eri tavoin muodostuneissa tutkimusryhmissä yhteistyön avulla kehittelevät ratkaisuja valitsemiinsa tutkimusongelmiin. Joukkueeseen liittyminen kuulostaa hyvältä ratkaisulta mutta kaikillehan ei aina löydy sitä omaa lajia harrastavaa joukkuetta. Tai saattaa olla että paikallisen joukkueen pelaajien kesken on erimielisyyttä harjoitelutavoista ja menetelmistä.
Miltä tilanne sitten näyttää jos sopivaa joukkuetta ei löydy?
Yksin harrastusta aloittelevalle kuntosali on paikka jossa on suuret määrät mitä kummallisimpia vempaimia ja paljon omiin harjoituksiinsa keskittyneitä pullistelijoita.

Koko ajan tuntuu jäävän kaapin kokoisten ammattilaisten jalkoihin ja neuvojen kysyminenkin tuntuu jotenkin alentavalta. Tällaisessa ympäristössä kuntoilu on henkisesti raskasta ja moni harrastuksen aloittava saattaa lopettaa kannustuksen puuttuessa koko homman kesken.

Yksin tutkimuksen tekeminen tai kuntosalilla  harjoittelu sopii vain niille joilla on alun alkaen kova sisäsyntyinen motivaatio ja selkeät tavoitteet. Ei oikein tunnu sopivalta ratkaisulta ainakaan tällä hetkellä.

Yksin puurtavista hyviin tuloksiin näyttävät pääsevän erityisesti ne joilla on mahdollisuus hankkia itselleen henkilökohtainen ohjaajan, joka suunnittelee aluksi sopivan tasoisen harjoitusohjelman ja valvoo jatkuvasti harjoitusten etenemistä. Kuntosalilla se on se hirmuisen kokoinen kaljupäinen kaveri joka pyytää tekemään vielä yhden toiston. Niinhän ne suuren maailman tähdetkin pysyvät kunnossa, vaikka harjoittelulle on vain rajoitetusti aikaa.

Näin minäkin voisin pysyä omassa harjoitusohjelmassa ja saavuttaa loistotuloksia. Mistä minulle löytyisi tutkimuksen personal trainer joka jaksaisi motivoida viikosta toiseen ja siivittäisi kohti yhä parempia tutkimustuloksia?