Metsä vei miehen mennessään

Ensin metsä oli Timo Siltaselle harrastus, nyt metsästä on tullut myös työ.

Johanna Mitjonen

Timo Siltanen on 28-vuotias insinööri, joka opiskelee metsätaloutta Rovaniemen ammattikorkeakoulussa kolmatta vuotta. Alunperin Timo on kotoisin Ruuhka-Suomesta, Espoosta, mutta kaipuu pohjoiseen vei miehen Rovaniemelle opiskelemaan.

"Tuntuu kuin olisin tullut kotiin täällä pohjoisessa, vaikka juureni ovatkin aivan eteläisessä Suomessa. Toivomuksena on löytää valmistumisen jälkeen työpaikka Pohjois-Suomesta, mielellään Rovaniemeäkin pohjoisempaa. Paluu Etelä-Suomeen ei vaikuta kovinkaan houkuttelevalta, sillä Lapin-kuume on jo kauan aikaa sitten tehnyt minuun vaikutuksensa."

Timoa miellytti ajatus luontoharrastuksen yhdistämisestä opiskeluun. Metsä merkitsee hänelle toisaalta elantoa, toisaalta virkistymistä. "Vaellusharrastuksessani kuljen paljon lappilaisissa metsissä ja tuntureilla, mutta työhöni luontoharrastus ei vaikuta. Metsä on Suomen kansantaloudelle erityisen tärkeä tulonlähde. Niinpä talousmetsä on pääosin tuotannonväline, joskin huomioon otetaan myös riista ja ekologiset seikat."

Lapissa suojeltuja metsiä ja erämaita riittää hyvin samoiltavaksi. Etelä-Suomessa sen sijaan tilanne on toinen. Timo pohtii, että tämä on yksi syy pakenemiseen "etelästä pohjoisen kairoille, joilla on vielä tilaa kulkea ja rauhaa riittää".

Timo summaa, että hiljaisuus ja rauha ovat merkittäviä arvoja hänelle. Hän sanookin, että Ruuhka-Suomen vaikutukset tuntuvat yhä vieraillessa etelässä kotopuolessa. "Liikenteessä, jossa olen tehnyt töitäkin pääkaupunkiseudulla, sydämen syke kohoaa aina kehä III:sta lähestyessäni."

Ennen metsätalouden opintoja Timo suoritti Jyväskylän ammattikorkeakoulussa logistiikkainsinöörin tutkinnon. Valmistumisen jälkeen työelämän portit eivät auenneet, joten hän laittoi hakupaperit Rovaniemelle. Hän kertoo metsätalousalan vaikuttaneen mielenkiintoiselta, joskin ennestään täysin tuntemattomalta.

Timo sanoo heti alusta lähtien tuntuneen siltä, että hän oli tehnyt loistavan valinnan opintojen suhteen, koska opinnoissa lähdettiin lähes saman tien metsään ja soille. Hän kertoo, että ensimmäinen syyslukukausi vierähti mukavasti maastopäivien ohessa.

"Tutustuin itselleni täysin vieraaseen ja uuteen alaan ja havahduin siihen, kuinka onnellinen olin luonnon parissa työskennellessäni. Oli upeaa oppia täysin ennestään vieraita asioita luonnosta, tunnistaa kasvilajeja ja tehdä havaintoja ympäröivistä metsistä."

Valmistuminen metsätalousinsinööriksi Timolla on edessä vuonna 2008. Hän toteaa metsätalouden opiskelun olevan haastavampaa verrattuna aiempiin logistiikan opintoihin.

"Ajatuksissa kuitenkin on, että voisin yhdistää logistiikan tuntemukseni metsätalouden parissa. Kenties tulevaisuuden työpaikka löytyy puutavarakuljetuksien parista, mutta joka tapauksessa metsäala on yllättänyt minut positiivisesti ja toivoisin työpaikan löytyvän alalta."

Esimerkiksi kuluneella syyslukukaudella Timon opinnot ovat pitäneet hänet metsässä suurimman osan ajasta. "Olemme tehneet muun muassa maisemasuunnitelmaa sekä luonnonhoidon kartoitustyötä Metsähallitukselle ja aloittelemme kunnostusojitusprojektia parhaillaan. Mielenkiintoinen syksy on tarjonnut vuosikurssillemme myös yhteisen hirvijahdin, jonka saaliina saatiin harvinaisen komea sonni."

Kahtena kesänä Timo on tehnyt työharjoittelua Kittilän Metsähallituksella, josta hän toivoisi pysyvän työpaikankin löytyvän.  Timo tuumii, ettei metsäteollisuuskaan olisi huonompi työpaikka. "Vaimoa tosin etsitään kovasti, joten sekin määrää melko paljon tulevaisuuden sijoittumisesta - toivottavasti. Pohjois-Suomen alueelta sen vaimonkin toivoisi vielä löytyvän", sinkku-Timo summaa.

Hän toivoo, että metsätalousinsinöörinä hän saisi tulevaisuudessa liikkua metsässä ja luonnossa. "Yhä enemmän metsätalousinsinöörinkin työt ovat siirtymässä päätteen ääreen ilmastoituun toimistoon." Timo sanoo metsän tarjoavan aina erilaisia tilanteita, valmiita malliratkaisuja ei ole olemassa. Siksi ala on kiehtova ja haastava.

"Metsänhoidolliset päätökset ovat aina tulkinnanvaraisia ja suunnittelijasta kiinni. Ainoita oikeita ratkaisuja ei ole olemassa. Siksi ala vaatii runsaasti osaamista ja tietotaitoa, jotta lopputulokset ovat hyviä. Huonona puolena on se, ettei välttämättä pääse seuraamaan päätöksiensä vaikutuksia taimikosta hakkuukypsäksi metsäksi."

Pohjois-Suomeen muutto on ollut erinomainen asia etenkin Timon vaellusharrastuksen kannalta. Rovaniemeltä, Lapin portilta, on enää lyhyt matka pohjoisen erämaihin samoamaan. Hän kertoo, että uusista luokkatovereista löytyi useampikin kaveri, jonka kanssa on ollut mahtavaa patikoida ja hiihdellä Lapin tuntureilla ja metsissä.

"Syyskaudella mäkäräisten ja polttiaisten lähdettyä koittaa retkitovereille miellyttävä ajanjakso kulkea maastossa ja yöpyä louetulilla. Pitkä päivämatka tunturissa takana ja illan pimentyessä louteella nuotion paisteessa olo tuntuu mahtavalta ja rauhoittavalta.

Luonnosta saa valtavasti voimavaroja, jotta jaksaa ahertaa koko pitkän pimeän talven. Talven hangilla on metsäsuksilla etenevä ahkionhinaaja elementissään, mikäli hanki ei upota liiaksi. Tuolloin kairassa on vähän kulkijoita ja ladun saa piirrettyä vapaasti minne vain. Aurinkoisilla keväthangilla kulkijoiden määrä kasvaa, mutta silti autiotuvista löytää monesti rauhallisia ajanjaksoja."