Unelma nousee siiville

Antonov An-225 Mriya

Pituus: 84m
Siipien Pinta-ala: 905 neliömetriä
Paino tyhjänä: 175 tonnia
Lentoonlähtöpaino: 600 tonnia
Toimintasäde: 14 000 km

teksti: Pekka Tuominen

Vuonna 1989 Neuvostoliitto oli mätänemässä sisältä, mutta kulissit olivat kunnossa. Ainakin Pariisin ilmailunäyttelyssä kun länsimaisista ilmailuammattilaisista, -harrastelijoista ja lehdistöstä koostuva yleisö sai eteensä mahdottoman tuntuisen näyn. Le Bourgetin lentokentälle laskeutui kertakaikkiaan niin jättiläismäinen lentokone, että läntisten lentoyhtiöiden ylpeys, Boeing 747 Jumbojet näytti sen rinnalla piskuiselta. Ja niin kuin siinä ei olisi tarpeeksi, lentokone kantoi selässään avaruussukkulaa, joka oli, tietysti, suurempi kuin amerikkalaisten vastine.

Kyseessä oli Antonov An-225, suurin koskaan rakennettu lentokone. Nato antoi sille kutsumanimen Cossack, kasakka, mutta venäläiset kutsuvat sitä ukrainankielisellä nimellä Mriya, unelma. Mriya oli seurausta Neuvostoliiton avaruusohjelman mittasuhteiden kasvusta. Uusi avaruussukkula ja sen massiivinen kantoraketti Energija, oman aikansa suuri sekin, vaativat kantokyvyltään ennennäkemättömän rahtikoneen.

Mriyan rahtitila on hämmentävän suuri. 70 metriä pitkään ruumaan mahtuu maailman yleisimmän matkustajalentokoneen, Boeing 737:n, runko kokonaisena. Lentokoneen omistava Antonov-yhtiö vuokraakin sitä nykyisin lentokuljetustehtäviin, jotka ovat muille lentokoneille yksinkertaisesti mahdottomia. An-225 on kuljettanut muun muassa vetureita, voimalaitosten osia ja ruokakuljetuksia, joilla on voitu torjua kokonainen nälänhätä kerralla.

Huolimatta koneen sisätilojen koosta, se ei pysty toteuttamaan alkuperäistä tehtäväänsä, avaruussukkulan ja kantoraketin osien kantamista, muuten kuin ottamalla ne selkäänsä. Tämän vuoksi Mriyassa on erikoinen, kaksihaarainen peräsin. Nyttemmin lentokone on kuitenkin vapautettu rakettien rahtaamisesta, sillä Neuvostoliiton konkurssi lopetti sekä avaruussukkulan että Energijan käytön.

Täyteen lastattuna Mriya painaa valtaisat 600 tonnia, siis saman verran kuin neljä sinivalasta. Sellaisilla taakoilla kiitoradan ja renkaiden kestokyky on erittäin vakavasti otettava kysymys. An-225:n päälaskuteline muistuttaa enemmän jättiläismäisen täysperävaunurekan teliä kuin lentokoneen pyöriä. Yhteensä kone liikkuu maassa 32 renkaalla, joista tavallisuudesta poiketen muutkin kuin nokkapyörät kääntyvät. Tuloksena on rullatessa yllättävän ketterästi kääntyvä kone. Hieman yllättäen lentäjät kertovat Mriyan olevan nimensä veroinen myös ilmassa.

Mriyaa kuljettaa kuusi kappaletta ZMKB Progress D-18 -suihkuturbiinia, jotka tuottavat yhteensä 1,3 meganewtonia työntövoimaa. Tämä vastaa 140 tonnin painon aiheuttamaa painetta. Toimintasäde on käytännössä koko maapallo ilman välilaskuja.

Lehdistö on viimeaikoina kiinnittänyt erityistä huomiota uuteen superjumboon A380. Tämä yhteiseurooppalainen lentokonejättiläinen kampesi vuonna 2005 Boeingin 747:n maailman suurimman matkustajakoneen jalustalta. Mriyan asemaa A380 ei kuitenkaan uhkaa, paitsi ehkä peräsimen korkeudella. Kaikilla muilla mittareilla An-225 on edelleen suurin.

Ainoa potentiaalinen kilpailija oli eksentrisen ilmailumiljonäärin Howard Hughesin puurakenteinen H-4 Hercules vuodelta 1947, mutta sekin häviää Mriyalle sekä pituudessa että painossa. Joka tapauksessa H-4 lensi vain kerran, eikä sitä ikinä otettu käyttöön.

An-225 oli tarkoitettu sarjatuotettavaksi, mutta vain yksi lentokelpoinen yksilö ehti valmistua. Toinen runko ehdittiin saada kokoon, mutta se on seisonut toimettomana kaikki nämä vuodet Neuvostoliiton romahduksen jälkeen. Antonovilla suunnitellaan toisen yksilön rakentamista valmiiksi ja ottamista käyttöön, sillä globalisoituvassa maailmassa Mriyalle tuntuu riittävän töitä niin paljon kuin sen selkä vain katkeamatta kestää. Ja se on paljon.