Kyykän MM-kisat käytiin Hervannassa

Viime viikonlopun kisoissa voitto meni tuttuun tapaan Lappeenrantaan, otaniemeläisten ottaessa pahasti selkäänsä.

	Kuvassa yleistunnelmaa alkusarjasta sohjoiselta parkkipaikalta

teksti: Ensio Kartutsalo

Urheilullisessa mielessä Akateemisen MM-kyykän pelin henki on se, että lappeenrantalaiset laittavat vuodesta toiseen kisojen yleiseen sarjaan yhden lähinnä Imatran Kyykän pelaajista kasatun huippujoukkueen. Runkopelaajat pelaavat myös kyykkäliiton kisoissa virallista kyykkää. Tiimi on eri koostumuksissaan pelannut vuodesta 2003 alkaen jokainen kerta MM-finaaleissa ja hävinnyt vain kerran, 2005 — tällöin pääasiassa Kylmäkosken Kyykän pelaajista rakennetulle "ammattijoukkueelle". Lappeenrantalaisten track record vuodesta 2003 alkaen on siis 49 voittoa ja yksi tappio.

Mitaleista taistelevat edellä mainittujen tiimien ohella noin 20 rutinoitunutta oululaista joukkuetta, sekä Papintappajat Helsingistä. Otaniemeläisten ja tamperelaisten isäntien säälittäville pelitaidoille ja olemattomalle kyykkäkulttuurille asiantuntevammissa piireissä naureskellaan vuodesta toiseen. Kuten arvata saattaa, ei tänäkään vuonna yllätyksiä nähty. Finaalipelin tuloksesta ei Polyteekkarin ulkomaantoimituksella ole täyttä varmuutta varhaisen tippumisen ja sitä seuranneen minttukaakaonhajuisen jälkipelin vuoksi. Aivan Hunter S. Thompsonmaiseen gonzo-journalismiin emme tällä kertaa sortuneet, sillä olimme sentään aiemmin päivällä pelipaikalla.

Onneksi Akateeminen MM-kyykkä tarjoaa muutakin kuin pelaamista. Jos alkulohkosta selviää hengissä (tapahtumassa tarvitaan ensiapuhenkilökuntaa tämän tästä), voi luppoajan käyttää tutustumalla Hervannan eksotiikkaan tai seurata jatkoon päässeiden edesottamuksia. Yli 2 500 kyykkääjän tapahtuma on järjestetty toimivaksi kokonaisuudeksi. Jälleen kerran hatunnoston arvoinen suoritus tamperelaisilta.