Markus Heimonen
TKY:n hallitus,
koulutuspoliittiset asiat
"Niin kuin hyvin tiedetään, on isä Jumala kaikkivaltias,
kaikkitietävä ja kaukaa viisas", aloittaa Väinö Linna kertomuksensa
Suomen kansan kohtalonhetkistä. Hiljalleen muotoutuvaa
innovaatioyliopistoa ympäröivässä hyörinässä tekisi mieli toiveikkaasti
lausua samoin opetusministeriöstä, oikea käsi valtiosihteeri Raimo Sailaksen työryhmän vuosi sitten luovuttamalla suunnitteluraportilla.
Monimutkaisissa projekteissa kriittisimpiä elementtejä ovat
johtaminen, ennustettavuus ja tekijöiden sitoutuminen. Näistä voi
vilpittömästi todeta innovaatioyliopistoprojektin olevan vahvoilla
ainakin monimutkaisuudessa. Siitä huolimatta lyhyessä ajassa on päästy
suorastaan hämmästyttävän pitkälle, joten mitä ilmeisimmin monia
asioita on tehty oikein.
Aivan keskeistä on ollut avaintoimijoiden sitoutuminen, mutta ehkä
ennen kaikkea selkeä yhteinen suunta mihin kulkea. Ajoittain on
saatettu olla jollain osa-alueella pahastikin eksyksissä, mutta lopulta
suunta on aina löytynyt. Tiukan paikan tullen se suunta on yleensä
haettu Sailaksen raportista tai ministeriöstä. Raportti pystyy siten
yhä luomaan epävarmuuden keskelle ennustettavuutta, joka puolestaan
helpottaa kaikkien osapuolten sitoutumista.
Tällä hetkellä projektissa eletään jälleen ratkaisevia aikoja. Uusi
uljas yliopisto on saamassa omistajan, innovaatioyliopistosäätiön, joka
tullaan perustamaan syksyyn mennessä. Tämän rakennelman absoluuttinen
peruskivi on säätiön säädekirja, jossa säätiölle yhteensä noin 700
miljoonaa euroa lahjoittavat valtio ja elinkeinoelämä tulevat kertomaan
miksi uusi yliopisto on olemassa ja miten siellä ylintä valtaa
käytetään.
Yliopistossa, kuten missä tahansa yhteisössä, tärkeimpiä ovat
ihmiset. Ihmisten kannattelemana uusi innovaatioyliopistokin joko
nousee tai kaatuu. Näistä ihmisistä valtaosa on opiskelijoita. Siten on
opiskelijoiden kannalta hyvin oleellista, kuinka heitä koskevia
päätöksiä tehdään, ja toisaalta yliopiston kannalta hyvin oleellista,
kuinka opiskelijat näihin päätöksiin sitoutuvat. Nyt säädekirjaan
ollaan valamassa tämän vuorovaikutuksen perusedellytyksiä.
Uusi yliopisto ei voi onnistua tavoitteessaan nousta todelliselle
huipulle ilman parasta mahdollista johtoa. Tämä merkitsee että
säädekirjassa on rakennettava säätiölle paras mahdollinen hallitus.
Hallituksen on oltava siinä kaukaa viisas, että siltä on löydyttävä
paras mahdollinen näkemys siitä minne uutta yliopistoa on luotsattava.
Yhtälailla hallituksen on oltava mahdollisimman kaikkitietävä siinä,
kuinka yliopisto on tehtävänsä onnistunut täyttämään. Paras ymmärrys
yliopiston onnistumisesta opetustehtävässään on yliopiston
ylioppilaskunnalla, ja tätä osaamista on hallituksessa viisasta
hyödyntää.
Muuttuvassa maailmassa paras mahdollinen hallitus on myös vapaa
johtamaan ja kehittämään uutta yliopistoa parhaaseen mahdolliseen
suuntaan, ilman keinotekoisia rajoituksia. Innovaatioyliopisto
rakennetaan kestämään aikaa, ja ainut tapa onnistua tässä on rakentaa
yliopisto sopeutumaan jatkuvaan muutokseen. Säädekirjaa valettaessa on
siis syytä käyttää betonia harkiten. Teräsbetonin piikkaaminen on
sotkuista ja vaivalloista puuhaa.
