Nainen peijaisten takana

Fuksimajurin vuosi huipentuu Wappuun

Suvi Uotinen, kuva Polyteekkarin arkisto/Mikko Arvinen

- Teekkarivapussa hienointa on ehkä se, kun keskiyöllä 30.4. laitetaan Dipolissa lakit yhtä aikaa päähän. Lakin käyttö alkaa taas, ja fuksit saavat pistää sen vielä siinä vaiheessa puhtoisen valkoisen teekkarilakin päähänsä ensimmäistä kertaa. Se on vanha perinne, ja siinä on hienoa olla mukana. Lakkien jako on fukseille, fuksitoimikunnalle ja minulle ehdottomasti vuoden huipentuma, sanoo fuksimajuri Maija Tiitinen.

Ennen h-hetkeä Tiitisellä on vielä paljon hommia. Eniten fuksimajuria työllistää vapun alla fuksipeijaisten järjestäminen. Peijaiset alkavat 29.4. fuksien speksiesityksillä Dipolissa, ja vappuaaton puolelle siirrytään yöjäynän merkeissä jossain päin pääkaupunkiseutua. Yön ohjelma pidetään salassa viime metreille.

Aattoaamuna varttia vaille kahdeksan Maija Tiitinen jakaa fukseille tupsulakit Amfilla. Peijaisissa uljaimmin menestynyt joukkue saa lakkinsa ensimmäisenä. Fuksit ovat ahkeroineet lakkinsa eteen koko vuoden. Laulupisteet, työpisteet ja museopisteet ovat tarpeen, kun lopullisia laskelmia tehdään.

Mutta onko koskaan käynyt niin, että joku ei ole saanut tarpeeksi pisteitä kokoon?

- On niitä joka vuosi. Jos lakkia ei omalta kipparilta vapuksi saa, niin fuksit voivat vielä valittaa minulle, ja minä teen ne lopulliset päätökset. Paljon on niitäkin, jotka eivät lakkia halua ollenkaan, ja sitten on niitä, jotka hakevat sen tyytyväisinä vasta äitienpäivän jälkeen fuksipisteitä suorittamatta.

Kaikkia ei teekkarimeininki kiinnosta

Aikaisempien vuosien perusteella voi ennustaa, että lakin saa vähän alle puolet aloittaneista, ehkä noin 45 prosenttia. Lakkeja on tilattu 840, vähän yli sata vähemmän kuin viime vuonna. Lakinsaajien määrä on hieman pudonnut vuosi vuodelta.

Mitä fuksimajuri epäilee laimean kiinnostuksen syyksi?

- Vaikea sanoa. Yksi voi olla se, että ylioppilaskuntatoiminta ei ylipäänsä kiinnosta tai että fuksitoimintaa ei koeta mielekkääksi. Hirveän vähän saa konkreettista palautetta. Sanotaan, että huono systeemi, ei toimi, mutta sitten ei anneta mitään vinkkejä siitä, miten se olisi parempi. Ja teekkarilakki on teekkarilakki eikä tekniikan ylioppilaan lakki, eli kyllä me haluamme, että lakin saava tietää ylioppilaskunnasta ja teekkaritoiminnastakin jotakin.

Tiitinen kyllä ymmärtää, ettei osa TKK:n opiskelijoista halua samaistua teekkarikulttuuriin.

- Minun ystäväpiirissäni on myös sellaisia. He eivät halua liittyä teekkariporukkaan eivätkä tykkää siitä, mitä massat täällä tekevät. Mutta eri yhdistyksissä on kyllä paljon aktiivisina sellaisia ihmisiä, jotka eivät muuten kauheasti perusta teekkaritoiminnasta.

Vappu on vuoden huipennus

- Stereotyyppisesti ihmiset ajattelevat, että kaikki, mitä täällä vappuna tapahtuu, on pelkkää sitä, että ollaan ihan tillin tallin, makaillaan tuolla katuojissa ja örvelletään, Maija Tiitinen harmittelee. Todellisuudessa Otaniemen vappuun kuuluu monenlaista menoa.

- Nyt kun vappu on vielä viikonloppuna, niin koko ajan tapahtuu kaikkea. Ja ihmiset myös järjestävät juttuja aika ex tempore, lähdetään vaikka grillaamaan niemennokkaan, JMT:n varrella musiikki soi, ja ihmiset ovat iloisia. On se kuitenkin sellainen vuoden päätös, vaikka tentit ovatkin vielä edessä.

Fuksimajurin oma kalenteri on täynnä ohjelmaa koko vappuviikon. Peijaiskiireistään huolimatta hän aikoo mennä katsomaan ainakin jäynäkisan voittajan julistuksen ja osallistua KY-TKY-köydenvetoon sekä oman kemistikiltansa fuksisitseille. Lauantain ohjelmaan saattaa kuulua istuskelua Alvarin aukiolla tuttujen kanssa.

Onkohan majuri jo nyt vapputunnelmissa: irtoaisiko vappuaiheinen teekkarivitsi?

- Mä oon tosi huono vitseissä, en varmaan tiedä yhtään vappu-aiheista teekkarivitsiä! No tää on vanha juttu, mutta jostain kuulin tänä keväänä, että mikä on professorin painajainen. Dipaton tammikuu!

"En koe kuuluvani seuraan"

Tänäkin vappuna vain vajaa puolet fukseista painaa tupsulakin päähänsä. Neljännen vuoden viestintätekniikan opiskelija kertoo, miksi perinteinen teekkaritoiminta ei innosta.

"Sellaisen yleisvaikutelman täällä saa koulussa ja juhlissa, että ei näiden ihmisten kanssa tykkää olla. En koe kuuluvani seuraan, eikä siellä tee mieli jutella kenellekään. Ne on niin teekkareita. Pukeutumisesta voi aika monissa tapauksissa tunnistaa meidän koululaisen kadullakin, mutta ei se siitä ole kiinni. Varmaankin käyttäytyminen ja olemus vaikuttavat. Ihmiset aika pitkälle näyttävät siltä mitä ne on.

Minua on myös ärsyttänyt ja suututtanut tosi paljon se, että kiltoihin ja TKY:n toimintaan mennään oikeasti vain sen takia, että saataisiin CV:hen merkintä. Se on ihan raivostuttavaa.

Teekkarivapussa en ole ikinä ollut mitenkään mukana. Olen ollut Otaniemessä vappuna vain kerran, kun ensimmäisenä opiskeluvuonna asuin täällä. Tupsulakin jopa haluaisin, mutta en ole halunnut sijoittaa siihen niin paljoa rahaa. Mutta vaikka minulla se olisi, niin en sitä kyllä pitäisi päässäni koskaan. Haluaisin sen vain muistoksi.

Haalarit minulla on. Ajattelin ostaa toisetkin, koska ne ovat erittäin hyvät ja halvat työhaalarit. Yhdellä kiltamatkalla ja muutamia kertoja fuksitapahtumissa olen niitä käyttänyt oikeasti.

Viihdyn parhaiten omien kavereiden kanssa. Heistä reilusti yli puolet opiskelee täällä, mutta teekkaritoiminnassa on mukana ehkä vain yksi."