Onko alkoholi rohkeiden juoma?

"Aiotko juoda alkoholia vappuna?", olin aikeissa kysyä opiskelijatovereilta. Mutta miksi ihmeessä vaivautuisin? Mikä järjetön kysymys! Tottahan nyt kaikki juovat - sinäkin, hyvä lukija, etkö vain?

Tuomas Kangasniemi

En kysynyt tätä kysymystä sinulta, lukijani, painostaaksesi sinua. Halusin kuitenkin sinun ymmärtävän, kuinka hankala ja epäkiitollinen tehtävä minulle oli annettu. Toimituksesta tulleen sähköpostin jälkeen työkseni tuli täydentää Polyteekkarin journalistista näkemystä ja kirjoittaa juttu alkoholittomasta vapusta.

Kas siinäpä tehtävä, totta tosiaan. Tiesin äkkiseltään kaksi juttutyyliä, joiden avulla voisin tuoda esille näkemykseni. Toinen olisi aatteellinen pakerrus ja toinen raittiin vähemmistön "freak show". Edellä mainittua olin harrastanut enemmän itse, ja jälkimmäistä ennemminkin kaverini.
Olin kuitenkin kyllästynyt molempiin, ainakin väliaikaisesti. Raittiusaatteen paloani hillitsi vaivihkainen tutustuminen elämän realiteetteihin: ei tämä maailma niin täydellinen ole. Olkoot ihmiset hiprakassa, jos niin kovasti haluavat, kunhan eivät kolaroisi automobiilejaan ja hajottaisi maksojaan. Molempia kyllä sattuu aina silloin tällöin.

Mutta palatkaamme ensimmäiseen kysymykseeni. Mainitsemani "freak show" innosti vielä vähemmän kuin palopuhe, joten päätin kuin päätinkin yrittää pientä tutkimusta. "Juotko alkoholia vappuna?" "Otatko niin sanotusti kännit?" "Miksi juot (tai et juo)?" "Uskaltaisitko olla juomatta, kun kuvittelet itsesi tavalliseen kaveripiiriisi?"

Ensimmäisen ja toisen kohdan vastaukset eivät yllättäneet. Jokaisella haastatellulla oli aikomus juoda jotakin - jos ei varmasti niin ainakin todennäköisimmin - ja neljä viidestä summassa valitusta teekkarista oli juomassa itsensä humalaan. Viideskin paljasti, että humala ei ole tarkoitus, mutta juominen saattaa lipsahtaa sen puolelle.

Kolmannen kohdan kysyin lähinnä lämpimikseni, mutta viimeinen yllätti ja kukaties jopa opin jotain uutta. Kolme ensimmäistä "uhria" vakuuttivat kaikki uskallustaan, joskin vain yksi heistä piti todennäköisenä, että saattaisi lunastaa sanansa käytännössä. Muutaman ihmisen satunnaisotanta ei toki kumoa laajempia tutkimuksia, joissa todetaan, että opiskelijaporukoissa on paineita alkoholin käyttöön, varsinkaan, kun moni ei kuitenkaan kehtaisi vastata korostetun suoraan kysymykseen "ei". Mutta kaiketi ne juomispaineet eivät ole niin kovia ja suoraviivaisia kuin olin tullut kuvitelleeksi - nostan hattuani teille, lukijat.

Pelottomuutta vakuuteltiin siinä määrin tarmokkaasti, että kahdelle seuraavalle henkilölle käänsin kysymyksen koskemaan sisäistä rohkeutta. "Jos olisit vapun juomatta, kokisitko, että olet menettänyt jotain tai jäänyt jotain vaille?" Tämän kysymyksen kanssa vastaajat olivat paljon mietteliäämpiä.

Tätä kysyn nyt sinultakin, hyvä lukija. On tuskin tavattoman harvinaista, että raitista tuttavaa kehotetaan ainakin kokeilemaan viinaksia, joten asiaa voisi kokeilla toisinkin päin. Epäilemättä moni ei lähde yllytykseen mukaan - eivätpä useimmat raittiitkaan varmaan pulloon tartu. Silti kysyn, uskallatko katsoa vappua selvin päin vai joudutko pakenemaan maailmaa jonnekin pois, kuten humalaan? Riittääkö viitseliäisyys etsiä seuraa, jossa ei tule tylsä ilman viinaa? Oletko, lukijani, riittävän rohkea juomaan vettä?