Arkkitehdit on perseestä

Kalle Kemppainen

Ei liene mitään ammattikuntaa, joka olisi niin itseriittoinen ja röyhkeä kuin arkkitehdit. Jostain kumman syystä arkkitehdiksi kouluttautuville opetetaan heidän olevan vapaita taiteilijoita. Ja heidän päätehtävänsä ei näemmä ole miellyttää niitä ihmisiä, jotka heidän suunnittelemiaan rakennuksia käyttävät, vaan muita arkkitehtejä mitä eriskummallisimmilla ratkaisuillaan. Mitä kummallisempi sitä parempi. Rahvas kansa saa luvan oppia olemaan yhtä nokkela kuin Arkkitehti. "Kas täällä wc-tilassa on näköesteenä materiaalisesti kylmät läpinäkyvät lasiset seinät! Mikä huikea kontrasti lämpimän päätyseinän tiilimateriaalin kanssa."

Polyteekkarin toimituskin on yksi hornan loukku. Kun tulee ulko-ovesta sisään, tippuisi kaksi metriä alas, mikäli paikalla ei olisi metalliritilää pitämässä ihmisiä laskennallisen merenpinnan yläpuolella. Samaiseen monttuun ovat pudonneet lukemattomat kynät ja muistiinpanot sekä muut toimituksellisesti tärkeät välineet. Myöskin toimituksen lämpöä säätelevä patteri on tuossa mystisessä montussa. Talvisaikaan tämä oli viheliästä, sillä me palelevat, minä ja toimitussihteeri, emme uskaltautuneet monttuun. Muita asia ei kiinnostanut - eivät palelleet.
Kenelle tulee mieleen sijoittaa lämmityslaite monttuun, jonne ei pääse kuin repimällä puoli lattiaa irti. Vastaus: arkkitehdin. Vain arkkitehdillä voi tulla mieleen jotain yhtä älytöntä! Muodit menevät, virtaukset vaihtuvat, mutta arkkitehdin typeryys säilyy, vaikka muotokielet muuttuvat.

Mikäli arkkitehti olisi laitettu työskentelemään suunnittelemassaan työtilassa, olisiko hän uskaltautunut Monttuun, kun kerran sen suunnittelikin? Vastaus: ei olisi! Arkkitehti uskottelisi jollekulle muulle tilan olevan mitä oivallisin työskentelyn kannalta, huikea pohjaratkaisukin. Myisi luomuksensa havainnekuvia käyttäen, joissa kaikissa paistaa aurinko. Ja muuttaisi sen jälkeen suunnittelemaan rakennuksiaan muualle. Luultavasti johonkin jugend-taloon. Katajannokalle luultavasti.

Arkkitehdeillä tuntuu olevan pahanlaatuinen fetissi satuttaa muita, laittaa kärsimään. Jos toimistotilojen suunnittelijat tulisi tuomita korvauksiin työpaikkakiusaamisesta, niin liki mestata pitäisi arkkitehtikunta kotitalojen muuttamisesta surmanloukuiksi. Arkkitehti tahtoo asioiden toimivan vaikeasti ja kankeasti:

Entisen asuintaloni rappukäytävään oli mm. suunniteltu veijarimaiset portaat, joidenka askelväli poikkeaa joka askeleella. Tulisiko kenellekään satamatyöntekijälle, kirjastovirkailijalle tai opiskelijalehden työntekijälle mieleen moinen ratkaisu? Ei tulisi, ei varmasti, vaikka kuinka yrittäisi. Me satamatyöntekijät, kirjastovirkailijat ja opiskelijalehtien työntekijät tykkäämme tylsyydestä, yllätyksettömyydestä, tasaisista portaista, harmaasti soljuvasta arjesta. Arkkitehdille maailma on kuitenkin seikkailu, jossa pitää olla yllätyksiä joka nurkan takana. Pitää olla hassuja vipstaakkeja, joita vetämällä ovet ja luukut avautuvat ja sulkeutuvat, vaikka asiakas olisi tilannut vain kahvan.

Vain arkkitehti osaa arvostaa epäkäytännöllisyyttä.

Eivät arkkitehdit osaa pilata ainoastaan pohjaratkaisuja, vaan myös suunnittelemiensa rakennusten ulkokuoren, joita he kutsuvat julkisivuksi. Jos arkkitehti osaa juonitella sisätilat hengenvaarallisiksi, on hän mielikuvituksellinen, mutta kun hän suunnittele julkisivua, tuo mielikuvitus haihtuu heti. Arkkitehti osaa mielikuvitella suunnittelupöydällään huikeita tasaisia ja kiiltäviä pintoja ja putoilevia Carrera-marmoripäällysteitä. Rahvas tahtoo harjakattoja ja krumeluureja, mutta lumesta sortuvia tasakattoja ja marmorilaattoja saatte vain päällenne, toteavat arkkitehdit.

Eräskin arvostettu arkkitehti kehui taannoin Ruoholahdessa sijaitsevaa pöyristyttävän rumaa ja kaikin puolin vastenmielistä HTC-rakennusta että, kuinka ihailtavaa työtä suunnittelijakollega on tehnyt. Julkisivua kuulema ei oltu tarkoitettukaan miellyttämään ketään. Se oli sitä vastoin rohkea, röyhkeä! Teki kuulemma itsensä näköisen rakennuksen.

Niin tekikin; rakennuksen joka on röyhkeä ja rohkea, ja sellainen, joka ei miellytä ketään.

Juuri sellaisia arkkitehdit ovatkin.