Ben Zyskowicz vakavana: Vappu ei ole vasemmiston juhla

Kalle Kemppainen

Vappu on tunnetusti teekkarin joulu. Entisaikaan asia oli toisin: Lähimenneisyydessä  vappu on ollut kovin poliittisesti virittäytynyttä. Olennaisena osana vapun perinteiseen kaupunkikuvaan kuului Mantan lakituksen lisäksi näyttävät marssit punaisten lippujen ja banderollien alla.

Mitä ajasta ajattelee kovaääninen kommunismin vastustaja, kansanedustaja Ben Zyskowicz?

Jos nykyään vappu on teekkarin joulu, niin voidaan varmasti sanoa, että 1970-luvulla vappu oli stalinistin joulu?

- Heh heh, kyllä tuon voisi hyvinkin allekirjoittaa.

Ei tainnut olla sinun lempiaikojasi. Millaisena näin poliittisen vapun vieton tuolloin?

- Nykyään vapun vasemmistolainen tematiikka on jo paljon väljähtäneempää. Vielä 70-luvulla vapun punaisuus oli räikeää.

- Silloin vasemmistolaisuus ja sen äärilaita stalinismi eli taistolaisuus oli kovassa huudossa opiskelijoiden keskuudessa. Kommunistit organisoivat hyvin näyttäviä vappumarsseja ja pitivät hurmoksellisia puheita, joissa ylistettiin Neuvostoliittoa ja Itä-Saksaa ja muita työläisten paratiisivaltioita. Yksi kritiikin kohde oli tietenkin Suomea, jossa ei kuulema ollut ihmisoikeusasiat kohdallaan kuten näissä kommunistisissa ihannemaissa.

Niistä tilaisuuksista varmaan kokoomusaktiivi pysyi kaukana?

- Ei. Kyllä myös me kokoomuslaiset kävimme katsomassa niitä kulkueita. Monet meistä osallistuivat niihin häiriköimällä, esimerkiksi häiritsemällä marssijoita välihuudoilla. Itse en milloinkaan osallistunut tähän häiriköintiin.

Vaikka olit äänekäs kommunismin vastustaja tuolloin.

- Mielestäni heillä oli oikeus osoittaa mieltään ja viettää vappua sillä tavalla. Ja omalla tavallaan tyylikkäästi ne viettivätkin oman vappunsa. Niillä oli mahtavia julisteita ja banderolleja, joissa ylistettiin Neuvostoliittoa ja Otto Wille Kuusista ja muita sankareita.

Miltä tuntuu, kun vasemmisto oli tavallaan ominut vapun itselleen?

- En ole koskaan pitänyt vappua vasemmiston juhlana enkä poliittisena juhlana muutoinkaan, vaikka meillä kokoomuksessakin oli omat juhlamme. Vapulla on kahdenlaiset perinteet. Toisaalla on vasemmiston poliittinen vappu ja sitten opiskelijoiden vappu. Itse olen aina halunnut viettää opiskelijamaista vappua, karnevaalimaisen seurustelujuhlan.

- En minä ole jaksanut olla edes harmissani vasemmiston kulkueista.
Ei irronnut mitään. Toimittaja jää hämmästelemään tuota tyyneyttä ja kunnioitusta tuonaikaiseen vasemmiston vappuhuumaan. Missä on kommunisminvastainen Zyskowicz, josta isi kertoi? Eikö sillä menekään pinna aina, kun se kuulee sanan stalinisti? Ehkä mies on sittenkin se sama rento, välitön ja hyväntuulinen Benkku Itse Valtiaat -ohjelmasta. Näin sen on pakko olla.

Tehdessäni lähtöä Zyskowicz juttelee avustajansa kanssa eräästä lehtikirjoituksesta. Koska olen vielä paikalla, Ben valottaa hieman kuulemaani keskustelua:

- Multa on tulossa vastine lehtikirjoitukseen Kenen joukoissa seisot -elokuvasta, joka nyt on kriitikkojen suosiossa. Ja tää vastine on juuri yhdelle sen 70-luvun ajan stalinistille, joka oli itsekin siinä liikkeessä mukana, ja nyt se on  kulttuuritoimituksessa töissä tuota leffaa arvostelemassa.

- Jos juuri nämä ihmiset kritisoisivat sitä elokuvaa ja niitä ihmisiä, niin nehän haukkuisivat itseään.

Ilmeisesti aika on kullannut historian, mutta ei nykyhetkeä. Median romantisoima kuva taistolaisista ja stalinisteista saavat selkeästi lisää kiihkoa Zyskoviczin äänensävyyn, vaikka tyyli pysyy maltillisena.

- Ja juuri nämä samat kaverit nyt antavat ymmärtää olleensa ihmisoikeuksien, oikeudenmukaisuuden ja solidaarisuuden puolestapuhujia. Mikään käytännön toimi ei viittaa siihen että näin olisi ollut…

Nyt puhutaan asiaa, ja kommunisteista! Zyskowicz alkaa innostua, mutta toimittajan sanelukoneesta loppuvat paristot. Ei se osaa mitään, se toimittaja.