Teekkarivitsit tutkijan silmin

Suvi Uotinen, piirros Kalle Kemppainen

Mistä teekkarivitsit tulevat, ja mitä ne kertovat teekkariyhteisöstä? Kysytään YTT Jari Arolta Tampereen yliopistosta. Hän on pohtinut huumoria sosiaalitieteellisenä ilmiönä.

- Aika standardivitsejä monella tapaa, mutta kovin erilaisia, on huumorintutkimukseen perehtyneen sosiologian yliassistentti Jari Aron ensivaikutelma teekkarivitsien satunnaisotannasta.

Polyteekkari on antanut Aron analysoitavaksi joukon netistä löytyneitä teekkari- ja insinöörivitsejä. Otoksessa on mukana verbaali-ilottelua, sanaväännöksiä, bileitä, viinaa, krapulaa, seksiä ja hölmön teekkarin toilauksia. Mitä eroa on kamelilla ja teekkarilla?

Aron huomio kiinnittyy ensimmäisenä vitseihin, joiden kärki on siinä, että insinööri on epäkäytännöllinen tai tyhmä.

- Omaan identiteettiin tai ryhmään kohdistuva huumori ei ole poikkeuksellista. Perusajatus on, että itse saa pilkata itseään ja omaa ryhmäänsä, mutta se koetaan loukkaavaksi, että joku ulkopuolinen tulee pilkkaamaan. Myös esimerkiksi vammaiset kertovat itseensä kohdistuvia vitsejä, mutta jos terve ihminen kertoo vammaisvitsejä, niin se on syrjintää.

Oman ryhmän naurettavana esittävät vitsit vahvistavat yhteisöä. Niiden kautta yritetään määritellä, millaisia me olemme ja mitkä asiat ovat meille yhteisiä, millä tavalla ryhmä on kiinteä, ja miten se eroaa muista. Itseä alentava huumori ilmentää sitä, että ryhmä tai kulttuuri on vahva tai että sen sisällä on vahva luottamus ja kiintymys.

Myös vitsi papereita pinosta toiseen siirtelevästä insinööristä pysäyttää Aron pohtimaan. Insinööri on liian tekninen ja teoreettinen, vaikka pomo odottaa häneltä käytännöllisyyttä.

- Vitsien tutkimisessa on yleensä aika olennaista ymmärtää, missä yhteydessä niitä kerrotaan. Onko niin, että näitä vitsejä kertovat työnantajat tai ihmiset, jotka eivät itse ole insinöörejä ja haluavat alentaa insinöörejä? Olisi kiinnostavaa tietää, kuinka vanha on käsitys siitä, että insinöörit ovat liian koulutettuja käytännön töihin. Tässä voisi olla jotain samaa kuin viimeaikaisessa keskustelussa ylikoulutetuista tohtoreista.

Tuttuja kaavoja

Teekkarivitsien kestoaiheet viina, seksi ja tyhmyys eivät ole kovin omaperäisiä. Jari Aro huomauttaa, että teekkarivitsien teemat toistuvat usein muitakin ihmisryhmiä koskevissa vitseissä.

- Viinan juonnin keskeisyys näyttää olevan teekkarivitseissä erityisen pysyvä piirre. Ryyppääminen on ihailtavaa ja äärimmäinen juopottelu koetaan hassuksi, mutta siihen liittyy jokin häpeällisyyskin. Se on ristiriita, jota näissä vitseissä yritetään käsitellä.

Aro jaottelee teekkarivitsit näppärästi yleismaailmallisten kattotermien alle myös sen mukaan, mikä niissä oikein naurattaa. Teekkareiden kuvaaminen tyhminä, juoppoina ja saamattomina on tyypillistä ylemmyyshuumoria. Muut kertovat näitä vitsejä siksi, että voisivat kokea ylemmyyttä, ja teekkarit itse vitsailevat vahvistaakseen oman ryhmänsä yhteenkuuluvuutta.

Vitseissä voi naurattaa myös se, että kaksi ristiriitaista asiaa tuodaan yllättäen yhteen. Sekin on hassua, jos samalla sanalla on kaksi eri merkitystä. Aro ottaa esimerkiksi väännöksen "joka toiselle kuoppaa kaivaa, joka toiselle ei".

- Minun isäni kertoi tätä jo 60-luvulla. Tämä on usein semanttista huumoria, joka ei ole erityisesti minkään yhden ammattiryhmän omaisuutta.

Mutta Polyteekkarin haalimassa esimerkkiaineistossa kuoppa-vitsin yhteydessä kerrotaan ihan erikseen, että nyt on kyseessä nimenomaan teekkarivitsi.

- Nimeäminen voi olla anteeksipyyntö. Koska meillä on se käsitys, että teekkarivitsejä pidetään jotenkin kömpelöinä. Huonoja vitsejä on lupa kertoa sillä varjolla, että ne olisivat teekkarivitsejä, Aro pohtii.

Humanisti on vieläkin huonompi

Jari Aro on pitänyt tänä keväänä Tampereen yliopiston sosiologian laitoksella huumoritutkimuksen kurssia. Kurssilla on pohdittu myös teekkareiden ja humanistien välistä huumoria. Opiskelija Satu Meriluoto innostui akateemisen maailman ääripääryhmien vitsailusuhteesta, koska elää itse parisuhteessa teekkarimiehen kanssa.
Pilailu siitä, mitä humanisti sanoi insinöörille McDonald´sissa, kuuluu vitsityypin klassikoihin. Yleensä asetelma on se, että teekkari nauraa humanistille. Huumori on ylhäältä alaspäin katsovaa: teekkari saa paremmin töitä, joten hänen tulevaisuutensa on taloudellisesti varmempi kuin humanistin.

- Mutta yksi arvo, mikä tässä sanotaan ääneen, on se, että insinöörillä ei ole hirveän hyvä maku ravintoloiden suhteen. Jos insinööri kerran tulee taloudellisesti niin hyvin toimeen, niin minkä takia se käy Mäkkärissä eikä mene Savoyhin syömään? Insinööri näyttäisi kuitenkin olevan tavis, joka pitää halpoja asioita hyvinä.

Antropologit ovat määritelleet humanistien ja teekkareiden vastakkainasettelun pilailusuhteeksi. Se on lähellä toisiaan elävien vakiintuneiden ryhmien välistä vinoilua.

- Perinteisissä yhteisöissä sukulaisuus on määritellyt pilailusuhdetta. Nyt meidän aikana ne ovat ammattiryhmiä tai mitä nyt milloinkin.