Polyteekkarin feministi pornokurssilla

Johanna Mitjonen,
kuva Mikko Arvinen

Aloitin maaliskuussa Helsingin yliopiston Kristiina-instituutin kurssin: "Porno kulttuurissa II: Siveellinen Suomi". Kun kerroin kurssista Otaniemessä, minulle kerrottiin, että "Jos TKK:lla saisi pornoa katsomalla opintoviikkoja, kaikki valmistuisivat vuodessa." Kurssilla on toki katsottu pornoa ja kuunneltu roiseja juttuja, mutta myös paljosta muusta on ollut puhetta.

Ystäväni on lupautunut kurssille mukaan. Heti luennon aluksi hän kirjoittaa lapulle: "Pitkät päällä". En tajua ensin hänen viestiään, mutta kun vilkaisen luennoitsijaa alan hihittää ja ymmärrän.

Itse luennolla puhutaan lapsuuden kielletyistä kuvista ja käsitellään dilemmaa, että vaikka lapsia kuinka suojelisi kuvamateriaalilta, jostain syystä alakouluikäinenkin tietää mitä käteenveto tarkoittaa. Tutkija näyttää ratkiriemukkaita kuvia, joita lapset ovat seksistä piirtäneet. Tiedän, että lapset eivät ole epäseksuaaleja olentoja, mutta en ymmärrä, miksi minun pitäisi uudelleen pohtia miksi seksin ja lapsen yhdistelmä on aina ja kaikkialla "hirvittävä" ja "järkyttävä". Kaikkea luennolla kuultua en pysty vastaanottamaan.

Minulle yritetään kertoa, että "Jos lapsiporno lakaistaan maan alle kieltämällä se, onko lapsen asema mitenkään parantunut?" Kurssilla esitellään pornoakatemian toimintaa. "Pornoakatemia on Suomen akatemian rahoittama monitieteinen tutkimusprojekti, jossa pyritään erilaisista näkökulmista ja tieteenaloista käsin valottamaan pornografian haasteellista käsitettä ja tarjoamaan teoreettisesti punnittuja puheenvuoroja tukemaan ja täydentämään akuuttia keskustelua nykykulttuurin pornoutumisesta.

Itse koen olevani kurssilla siksi, että uskon, että pornoa ei saa jättää vain miesten käsiin. Porno on leimallisesti alue, jossa miehet toimivat ja naiset ovat vain statisteja. Ajatukset harhailevat ja mietin kuinka monta ihmistä tiedän kurssilta. Vieressäni istuu proseminaarityöni opponentti, tykkään hänestä. Edessäni istuu poika, jonka kanssa olen kirjoittanut samaan lehteen. Huomaan tunnilla myös tytön, josta oli taannoin juttu lehdessä. Vaikka hän on feministi, hän käyttää korsettia.  Vertailen hänen kapeaa uumaansa meidän muiden huppareiden ja "proud to be queer" - paitojen verhoilemiin leveisiin selkiin.

Sitten tulee luentokerta, jolloin olen itse pitämässä alustusta. Aiheenani on "Pornoa tuottavat feministit". Aihe on mielenkiintoinen koska Suomessa naiset tuottavat paljon pornoa. Monet suomalaiset naispornontekijät, esimerkiksi Mariah, ovat tehneet naisille pornoa, jossa on panostettu hellyyteen. Puhun alustuksessani pääasiallisesti Rakel Liekistä, koska haastattelin häntä Polyteekkariin viime syksynä ja keskustelin aiheesta hänen kanssaan.

Taitelija Liekkiä on kritisoinut etenkin tutkija Kaarina Nikunen, joka kirjassa "Jokapäiväinen pornomme" artikkelissa "Kovia kokenut domina ja pirteä pano-opas" toteaa Liekin tuottaman pornon myötäilevän pornon konventioita. Nikunen ilmeisesti olettaa, koska Liekki sanoo olevansa feministi, hänen elokuvissaan pitäisi näkyä erityinen naisnäkökulma. Minulle Liekki kertoi pitävänsä juuri peruspornon tekemisestä. Mutta suurin osa kurssilaisista on Nikusen opetuslapsia, he epäilevät vahvasti voiko Rakel Liekki todella olla feministi.

Tämä onkin se kuristava panta mikä naistutkimuksen kursseilla usein solahtaa osanottajien kaulaan. Feminismi on uskonto, ja uskontoa voi toteuttaa vain tietyillä tavoilla. Kuka tahansa ei voi olla oikea feministi? Oikea feministi pukeutuu ja puhuu tietyllä tavalla? Lähden luennolta vähän väsyneenä. Taitelija Liekki on feministi, vaikka tuottaa peruspornoa. Minä olen feministi vaikka puolustan Liekkiä ja rakastan korkokenkiäni.