Tekniikan ihmeitä

Askel lähempänä Star Trek -fantasiaa: saari avaruudessa

Pekka Tuominen

Ihme: Kansainvälinen avaruusasema
Rakentamisaika: 1998-2010
Massa: 471 tonnia
Mitat: 73 x 44,5 x 27,5 m
Asuttava tilavuus: 425 m2
Miehistö: 3

Ihminen aloitti avaruusmatkat 1960-luvulla lyhyillä käynneillä ilmakehän ulkopuolella. Pidempi oleskelu avaruudessa on huomattavasti vaativampi projekti. Miehistölle täytyy toimittaa happea, vettä ja ruokaa selvästi pidemmäksi aikaa ja jäte- sekä viemärihuollolle täytyy olla pussitusta kestävämpi ratkaisu. Myös tilaa saisi olla enemmän kuin puhelinkopissa.

Ensimmäisenä ongelman ratkaisivat venäläiset vuonna 1971, jotka luopuivat ennen amerikkalaisia kuumatkoista ja keskittyivät sen sijaan miehitettyihin lentoihin maan kiertoradalle. Ratkaisu oli lähettää asumistilat ja miehistö eri aluksilla. Näin tilaa huollolle ja oleskelulle saatiin paljon enemmän ja pidempiaikainen majailu avaruudessa kävi mahdolliseksi. Avaruusasema oli syntynyt ja sen nimi oli Saljut 1.

Saljut-sarjaa jatkettiin seitsemän aseman verran. Vuoteen 1986 mennessä kokemusta oli kertynyt tarpeeksi, jotta venäläiset uskalsivat aloittaa ensimmäisen monesta osasta koottavan avaruusaseman Mirin rakentamisen. Mirin oli tarkoitus toimia viisi vuotta - se toimi viisitoista. Sen monivaiheisen historian aikana tehtiin useita jopa yli vuoden mittaisia avaruuslentoja, joista yhden aikana kosmonautin entinen kotimaa, Neuvostoliitto, lakkasi olemasta. Mies tuotiin sentään kotiin, mutta monta kuukautta myöhässä.

Samaan aikaan Yhdysvallat suunnitteli omaa avaruusasemaa, samoin Euroopan avaruushallinto. Myös Venäjällä oli suunitelma Mir 2:n rakentamiseksi. Kylmän sodan päättyminen ja poliitikkojen haluttomuus maksaa avaruuslentojen laskuja sai entiset kilpailijat etsimään yhteistä säveltä.

Vuonna 1993 Al Gore ja Viktor Tšernomyrdin julkistivat suunnitelman yhteisestä kansainvälisestä avaruusasemasta. Amerikkalaisten oman avaruusaseman nimeksi piti tulla ensin Freedom ja sitten Alpha, mutta tultuaan mukaan projektiin venäläiset eivät suostuneet ottamaan amerikkalaista alkuperää olevaa nimeä avaruusasemalle. Niinpä se tunnetaan - Kansainvälisenä avaruusasemana.

Avaruusaseman ensimmäinen osa Zarya, venäjäksi aamunkoitto, lensi kiertoradalle vuonna 1998. Pari kuukautta myöhemmin siihen liitettiin ensimmäinen amerikkalainen moduuli, Unity. Avaruusaseman kokoaminen kiertoradalla on vaativa tekninen operaatio. Osat saavat kiertoradalle tullessaan yli 27 000 kilometrin tuntinopeuden, silti ne pitää yhdistää hyvin tarkasti ja varoen.

Avaruusaseman osia on viety kiertoradalle kuudellatoista lennolla ja miltei kymmenen suurta osaa aiotaan vielä liittää asemaan vuoteen 2010 mennessä. Jo nyt aseman mittakaava on melkoinen. Ääripisteistään sen mitat kattavat jalkapallokentän. Täydessä mitassaan sen aurinkopaneelit kasvavat 3000 neliömetriin, nyt niistä on asennettu puolet. Paineistettua tilaa on yli kolmesataa kuutiota eli omakotitalon verran.

Vuodesta 2000 avaruusasemalla on käynyt 14 miehistöä, jotka ylläpitävät ihmisen jatkuvaa läsnäoloa avaruudessa. Miehistöt tutkivat laajaa joukkoa tieteellisiä aiheita, mikrogravitaatiosta ja mikrobiologiasta lääketieteeseen ja maapallon havainnointiin. Samalla karttuu tietoa pitkällisen avaruudessa oleskelun vaikutuksista ihmiseen ja laitteisiin. Nämä tiedot tarjoavat ponnahduslaudan mahdollisille myöhemmille avaruuslennoille eri planeetoille.