Tekniikan etiikka ammattilaisten maailmassa

	Madrid, maaliskuu 2006, BEST:n opintotapahtuma.

Sini Numminen, kuva Marjeta

Fuksina kuulin, että isona ja viisaana diplomi-insinöörinä pääsen johtopalleille tekemään suuria päätöksiä. Tai pääsen kehittämään maailmaa mullistavia teknologioita. Opinto-oppaaseen tutustuttuani hämmennyin kuitenkin siitä, että koko opiskeluaikanani minun ei tarvitsisi yhdessä muiden teekkareiden kanssa miettiä, miten tämän viisaan diplomi-insinöörin on päätöksenteossa lisäksi otettava huomioon. Millaisia laajempia vaikutuksia näillä itsenäisillä ja järkevillä päätöksillä on?

Toisena opiskeluvuotenani kärsin motivaatiopulasta. Mitä hyötyä on miettiä sitä, mitä sähkö on, jos sähköllä ei ole mitään merkitystä? Tutkinto-ohjelmaani kuuluvat yhteiskunnalliset aiheet tarkoittivat lähinnä tuotantotalouden perusopintojakson suorittamista. Tulevan työni todellisesta merkityksestä ja sen yhteiskunnallisista vaikutuksista en kuitenkaan päässyt keskustelemaan opettajieni ja muiden teekkareiden kanssa, vaikka olin odottanut. Yliopistoon kuitenkin tulin opiskelemaan.

Tekniikan filosofiaa sekä tekniikka ja yhteiskunta -dilemmaa käsitteleviä teoksia on kirjoitettu tuhansia. Eräs on Timo Airaksisen Tekniikan suuret kertomukset, filosofinen raportti, jota suosittelen joululahjaksi joka teekkarille. Aihepiiriin tutustumista jo opiskeluaikana on suositellut moni järjestö, esimerkiksi Euroopan insinöörikoulutuksen kattojärjestö SEFI. Osallistuin maaliskuussa Madridissa BEST:n (Board of European Students of Technology) tapahtumaan, jossa pohdittiin tekniikan etikkaa ja kestävää kehitystä. Kuuntelimme luentoja monen alan ammattilaiselta sekä akateemisesta maailmasta että työelämästä, ja pääsin keskustelemaan aiheesta muiden eri Euroopan maista saapuneiden teekkareiden kanssa.

Totesimme, että tekniikan ammattilaisen on lujan ammattitaidon lisäksi opittava tunnistamaan työnsä vaikutuksia laajemmaltikin. Eettisten kysymysten liittämiseksi aineopintoihin on mielestämme käytännössä kaksi vaihtoehtoa. Joko aihepiiriä sisällytetään kursseihin, mikä käytännössä jättää opettajalle suuren vastuun muistaa ottaa asia esille (ja toivoa, että mahdollisimman moni on luennolla paikalla). Kurssiperustaisuus edellyttää kuitenkin jonkinlaista opettajien koulutusta tai ainakin heidän muistuttelemistaan asiasta. Toisena vaihtoehtona, tai edellisen ohella toteutettavana, olisi erillinen kurssi, jonka luonnollisesti olisi sisällyttävä tutkintoon.

Tärkeintä olisi oppia tunnistamaan tilanteita, joihin liittyy eettistä problematiikkaa ja joita työelämässä tullaan kohtaamaan. Hyviä vaihtoehtoja ovat esimerkiksi tapaustutkimukset (case-studies). Keskustelun ohjaamisessa voisi avustaa etiikan ammattilainen. Kurssien ohella aiheesta voitaisiin keskustella myös tutor-ryhmässä, mutta tällaiset keskustelut eivät riitä varmistamaan, että aihetta tulee ammattitaitoisesti ja huolellisesti käsiteltyä.

Aikaisemmin mainitsemani "yhteiskunnalliset" aineet on monesta tutkinto-ohjelmasta uudessa tutkintorakenteessa kursittu pois. Tieteen historialle ja filosofialle ja muille yhteiskunnallisille aineille löytyy alkuperäisten tutkinnonuudistussuunnitelmien mukaan tilaa tieteen metodiikan M-moduulista. Suunnittelu on käynnissä joten tuumasta toimeen! Jätetään tältä osin opintopistekamppailu väliin kurssien kesken. Sitä on käyty jo riittävästi.

"Ei riitä, että ihmisestä koulutetaan erikoisosaaja. Tällöin hänestä voi tulla käyttökelpoinen kone, mutta ei harmonisesti kehittynyt persoonallisuus. On oleellista, että opiskelija myös saavuttaa todellisen ymmärtämyksen sekä elävän käsityksen arvomaailmasta. Hänen täytyy tietää, mikä on kaunista ja moraalisesti oikein. Muuten hän, erikoisosaajana, muistuttaa pikemminkin hyvin koulutettua koiraa kuin harmonisesti kehittynyttä ihmistä". - A. Einstein 1952. The New York Times, vapaasti käännettynä.