Kymppitonnilla jotain sporttista...

Vanhoissa Bemareissa on vain sitä jotakin. Tietenkin uusissakin olisi, mutta koska uuteen ei ainakaan ole varaa, voi poikamiehelle sopivan sporttisemman menopelin etsimisen aloittaa käytettyjen autojen mekasta ja renkaanpotkijoiden paratiisista Hyrylästä. Hannarit merkkiliikkeisiin!

BMW 328i Coupé, vm. 1995, ml. 168 000 km. Hintapyyntö 16 900 e.

Mikko Arvinen, kuvat Anssi Kienanen

Espoosta Hyrylään päin lähdettäessä voi käytettyihin autoihin ottaa ensituntumaa Kehä III:n varrella. Ensimmäisessä häkkitarhassa parinkymmenen tuhannen erkin BMW 850i olisi näyttävä peli, mutta muuten valikoima ei vaikuta ensisilmäyksellä mitenkään erityisen innostavalta. Peugeot 405 MI16 4x4 näyttää kuitenkin kohtalaisen houkuttelevalta. Musta menopeli nahkapenkeillä ja kattoluukulla lähtisi 5900 eurolla. Autolla on ikää reilut 12 vuotta, mutta siististä kunnosta päätellen 198 000 kilometrin mittarilukemaan voisi ehkä juuri ja juuri uskoakin.

Lyhyellä koeajolla matalalla alustalla varustettu auto tuntuu sinänsä varsin näppärältä käteen, mutta auton ikä tuntuu menossa lievänä nahkeutena. Alumiinivanteet olisivat valmiina, mutta leveämmät, näyttävämmät renkaat pitäisi saada. Onneksi tämä onnistuisi viimeistään ennen katsastusta, sillä renkaissa on noin kaksi milliä kulutuspintaa jäljellä.

Naapuriliikkeen Audi S2 herättää välittömästi kiinnostusta, mutta valitettavasti myyjä huomaa heti, ettei kotipojilla olisi oikeasti mitään resursseja katuraaseriin. Vuosimallin 1991 Audi myydään myyjän mukaan vain "harrasteajoneuvoksi", eikä sille myönnetä mitään takuuta. Parin minuutin kinuamisen jälkeen myyjä suostuu antamaan auton avaimet kylmille tyypeille, mutta koeajosta ei ole puhettakaan.

Auton ikkunat ovat läpeensä huurussa, ja sisältä auto haisee niin pinttyneelle wunderbaumille kuin vanha ja kostea urheiluauto voi vain pahimmillaan haista. Valkopohjaiset öljynpaine- ja ahtopainemittarit näyttävät hienoilta, mutta ensimmäinen mieleen tuleva ajatus on nähdä molemmat viisarit osoittamassa punaista todennäköisesti sadan kilometrin ajon jälkeen.

Valitettavasti Audin kysymisen jälkeen myyjällä ei tunnu olevan meihin enää pienintäkään mielenkiintoa. Järkevämpiä vaihtoehtoja olisi kuulemma saanut katsella tarkemmin, jos auton ostohinta olisi sovittu ennen sisälle vilkaisua. Ensiksi olisi siis pitänyt antaa käsiraha ja sitten autoja olisi saanut vilkaista ehkä jopa sisältä! Aitauksessa oli tuunattuja Golfeja, Toyota Celica ym., joten autoja ihmetteleviä teinejä varmasti riittää. Silti kusipäisellä asenteella saa karkotettua paljon potentiaalisiakin asiakkaita. Toisaalta pitää muistaa, että kyllähän kauppias saa itse valita, haluaako hän myydä autojaan vai ei, ja kenelle hän niitä haluaisi myydä.

Kaikki halut herättävä BMW 328i Coupé löytyy naapuriliikkeestä Esson takaa. Asiallinen ja mukava myyjä palauttaa sopivasti luottamusta autokauppiaiden ammattikuntaan, ja halutun kaltaisen Bemarin lisäksi piha on täynnä järkevän oloisia, Saksasta juuri tuotuja menopelejä.

Vuosimallin 1995 Bemari seisoo pihassa houkuttelevan näköisenä, mutta valitettavasti vielä ilman kilpiä. Saksasta juuri tuotu auto saadaan kuulemma kilpiin viikon sisällä, joten ei muuta kuin ihailemaan. Mittarin mukaan 168 000 ajettu BMW on ulkoa viimeisen päälle siistissä kunnossa, eikä sisätiloissakaan ole moittimista oudon sinisiä lattiamattoja lukuun ottamatta. Musta nahka, automaattivaihteisto ja tietenkin kattoluukku puhuttelevat.

_{Sähköinen kattoluukku, automaattivaihteisto, 193 hevosvoimaa, nahkasisustus ja hyvät stereot...}

Vanhan keravalaisen uskomuksen mukaan tytöt haluavat kaikkein mieluiten mustien coupé-Bemareiden kyytiin ja Bemarikuskit harrastavat seksiä joka ilta, mutta 16 900 euron hintapyyntö vaikuttaa silti suolaiselta.

BMW:n kilpiin saamista odotellessa ehtii mainiosti lähteä tutustumaan vaihtoehtoiseen tarjontaan, joten ei muuta kuin kaverin auton keula kohti Hyrylää. Sulantiellä ensivaikutelma tuo mieleen varsin normaalin autokauppa-alueen, mutta onneksi hallien takaa löytyy vielä nostalgisia häkkitarhojakin.

Hyrylän sokkeloissa BMW 525i 24V Touring odottelee ostajia hieman sivummalla pihakoivujen varjossa. Vuosimallin 1996 farmarin takalasit on tummennettu hienosti ja tasaisesti, ja ne tekevät perheauton varsin katu-uskottavan näköiseksi.

Auton ratti on kulunut lähes puhki, joten autolla mittarin ilmoittamat 236 000 kilometriä ajanut henkilö on puristanut ohjauspyörästä ilmeisesti tavallista kovempaa.

Kuormaakin on ilmeisesti ollut runsaammin kyydissä, sillä ainakin takaiskarit ja -jouset ovat täysin finaalissa, minkä lisäksi vaihteisto iskee äänekkäästi takaisin nopeissa kiihdytyksissä. Muuten musta ja onneksi ilmastoitu Bemari tuntuu hyvältä ja isolta autolta. 192 terveen hevosen ansiosta kaasun painallus saa jotakin aikaiseksikin, ja kuutoskone mörisee upeasti. Myös airbackit löytyvät, tästä kertoo myös punainen varoitusvalo mittaristossa. Hintapyyntö on 11 900 euroa, mutta tinkimisen voisi aloittaa 8 000 eurosta. Plussaa kaksista aluvanteista, stereoista ja fiiliksestä.

Rover 827 Si V6 löytyy naapurista puoliksi vahingossa. Auto näyttää aluksi varsin arvokkaalta menopeliltä, mutta vilkaisu hintalappuun saa sen vaikuttamaan kiinnostavalta. Valitettavasti 5 990 euron hinnan salaisuus paljastuu nopeasti: kakkosvaihde ei pysy päällä, ja autoa saattaa odottaa minkälainen vaihdelaatikkoremontti hyvänsä.

Vaihteisto-ongelmista huolimatta auto lähtee liikkeelle. Vääntöä riittää heittää ykköseltä suoraan kolmoselle. Ohjaus on tehostettu todella kevyeksi.

Varusteluun kuuluvat ilmastointi, sähköiset, nahkapäällysteiset penkit ja kattoluukku. Jos autosta ruuvaisi kaikki turhan prameilevat Roverin merkit pois, maalaisi kromilistat mustaksi ja heittäisi vielä tummat kalvot ikkunoihin, saisi autosta todella pahan näköisen.

Vuosimallin 1993 Roverilla on mittarin mukaan ajettu 184 000 kilometriä. Edellinen saksalaisen huoltokirjan merkintä on vuodelta 1997, jolloin autolla oli ajettu 176 000 kilometriä. Tämän jälkeen auto on varmasti seissyt isoäidin pihalla pressun alla vaihteiston hajottua…

Koeajon jälkeen kysyn ponihäntäpäiseltä myyjältä, voisiko auton saada tarkempaan koeajoon muutamaksi tunniksi, jos kävisi vaikka näyttämässä sitä Roverin huolloista vastaavalle entiselle maahantuojalle. Myyjä ei kuitenkaan lämpene ajatukselle. "Unohda, se pelottaa sua liikaa. Osta se Suzuki Alto, tämä auto ei sovi sinulle", myyjä sanoo, ja kävelee pois.

Rover-sekoilun jälkeen tunnelma laskee käytetyn auton ostoa ajatellen turhankin epäileväiseksi, eivätkä epäilykset valitettavasti katoa alkuperäisen määränpään, sporttisten Bemareiden maahantuontiin erikoistuneen liikkeen pihaa lähestyessä kun keskusteluyritykset katkeavat nopeasti korvia riipivään meluun. Liikkeen pihalla autokauppias rääkkää kolmesatasen Bemarin konetta ja huutaa kaverilleen moottorin epätasaisesti röpöttävän metelin takaa, että vielä viime viikolla auto kävi nätisti kuudella pytyllä, mutta nyt jostain syystä enää kolmella. Kuolaan hetken aikaa viereistä neonvihreäksi maalattua Bemaria, mutta jotenkin minua alkaa kuitenkin hirvittää.

Sen sijaan, että olisin mennyt ihmettelemään tarkemmin kyseisiä yksilöitä, päätän kääntyä viereisen, vaatimattomalta näyttävän autojonon suuntaan. Mitä jos sittenkin katselisi jotain luotettavaa ja edullista arkiautoa. Rivistä löytyy tavallistakin tavallisemman näköisiä Fordeja ja Fiateja. Olisikohan heillä yhtään vähän käytettyä Suzuki Altoa?

Juttu on julkaistu aikaisemmin Tuulilasi Turbo -lehdessä.