Ensimmäiset epävarmat tiedot
liitopukujen kehittelystä
ovat niinkin kaukaa kuin
toisen vuosituhannen alusta.
Ehkäpä ensimmäinen dokumentoitu
yritys liitopuvun valmistamiseksi
tehtiin Turkestanissa 1000-luvun
alussa. Toisen aika samanlaisen
tarinan ´sankari´ on 1200-luvulla
elänyt turkkilainen, joka itsevarmasti
päätti kokeilla kehittelemänsä
liitopuvun ominaisuuksia hyppäämällä
tornin huipulta. Molemmat
kuolivat.
Seuraavan kerran vähintäänkin
uskalias liitopukuharrastus alkoi viritä
1900-luvun alussa samalla, kun
lentokoneita ja laskuvarjoja kehiteltiin.
Franz Reichelt tuli kuuluisaksi
kuolemalla muutama sekunti sen
jälkeen, kun hän oli hypännyt Eiffel-
tornista selässään kapistus, joka
etäisesti muistutti laskuvarjoa ja liitopukua.
Liitopuvuilla oli vaarallinen
maine
Jari Kuosma esittelee asuntonsa
seinällä roikkuvaa taulua, johon on
kehystetty lintumiespukuja 1900-
luvun eri vaiheissa rakentaneiden
uskalikkojen kuvia. Nimet Leo Valentin,
Harry Ward, Clem Sohn,
Patrcik de Guardon, Rudolf Bohlen
ja Nagra Andra tulevat tutuiksi.
Näistä ainoastaan Harry Ward ei
kuollut liitopuvussa. Kaiken kaikkiaan
vuosien 1930 ja 1961 välillä liitopukuja
kehitelleistä 75 henkilöstä
72 kuoli.
Laskuvarjourheilun rajoja rikkoneen
liitopuvun menestys ei ollut
mikään sattuman oikku. Kuosman
projekti muistuttaa taitavasti toteutetun
teollista hanketta. Kuosma
kertoo, että ennen kuin Birdmanpukuja
alettiin valmistaa, siitä tehtiin
peräti 11 prototyyppiä.
Ensimmäiset liitopuvut Kuosma
valmistutti Sloveniassa vuonna
1999. Valmistajana toimi pieni,
Kuosman arvion mukaan noin
kuuden hengen urheiluvaatefi rma.
Siihen aikaan urheiluvaatefi rmat tekivät
alueella mitä tahansa vain saadakseen
töitä, joten ei ollut mikään
ongelma, kun suomalainen kaveri
tuli kysymään, että ´valmistaisitteko
tämmöisen puvun, jolla vois
lennellä taivaalla vähän niin kun
teräsmies?´
Riski oli Kuosmalle melkoinen,
koska pienin erä, jonka fi rma suostui
valmistamaan, oli sata kappaletta.
Kuosma muistelee, että auton
takakonttiin mahtui 87 pukua.
Kun Kuosma lähti kauppaamaan
pukujaan Euroopan laskuvarjohyppääjille,
hänellä oli tilillä 50 penniä
ja visa, jota ei ollut vingutettu aivan
loppuun. Pientä jännitystä aiheutti
vielä rajan ylitys Sloveniasta EU:n
alueelle. Slovenia ei ollut silloin vielä
EU-maa, joten rajalla olisi periaatteessa
pitänyt maksaa tullia. 50
penniä ei kuitenkaan aivan tähän
riittänyt, vaan Kuosman oli salakuljetettava
puvut rajan yli.
Alussa hankaluutena pukujen
kauppaamisessa oli moisen konseptin
´hivenen´ tahraantunut maine.
Melkoisen mustaan maineeseen oli
kyllä kieltämättä syynsä. Monista
hyppykeskuksista Kuosma yksinkertaisesti
käännytettiin pois, mutta
toisiin hän pääsi esittelemään
tuotettaan kärsivällisen selityksen
jälkeen. Tuloksena oli, että puvut
vietiin käsistä.
Kuosma meni markkinoimaan
pukujaan vuonna 2000 myös Yhdysvaltoihin.
Kuosma kertoo olleensa
Amerikassa väärällä viisumilla,
mutta ongelmia ei ollut ennen
kuin muutamat arabiterroristit törmäsivät
lentokoneilla päin WTC:n
kaksoistorneja. Sen jälkeen ruuvia
maahanmuuttopolitiikassa kiristettiin
ja Kuosma sanoo tulleensa raudoissa
takaisin Suomeen. Kuosma
oli kuitenkin onnistunut saavuttamaan
jenkkilässä melkoista julkisuutta
Birdman-puvuillaan, joten
hänelle myönnettiin niin sanottu
O2-viisumi. Kuosma kuvailee sitä
starojen viisumiksi. Lopulta amerikkalaisuus
alkoi käydä Kuosman
hermoille ja hän palasi takaisin Eurooppaan.
Turvallisuus on tärkein
Mikään purjelentokone puku ei
ole. Korkeutta puvulla ei voi ottaa.
Kuosma selittää, että parhaimmillaan
Birdmanin puvulla pääsee
liitämään eteenpäin kaksi ja puoli
yksikköä samalla, kun hyppääjä putoaa
yhden yksikön. Ominaisuudet
tietysti riippuvat liitopukuun sonnustautuneen
hurjapään vartalonmuodoista.
Lyhyt ja tukeva liitää
lyhyemmän matkan kuin pitkä ja
hoikka.
Pukujen suunnittelussa ensimmäinen
kriteeri on turvallisuus,
toisena suorituskyky ja kolmantena
ulkonäkö. Turvallisuuden
lisäämiseen tähtää myös pukuja
varten kehitetty koulutusohjelma.
´Että ihmiset pysyis hengissä´, tiivistää
Kuosma. Yhteensä pukuja
on myyty noin 2500 kappaletta ja
vain neljä ihmistä on kuollut niitä
käyttäessään. Jos sattuisi käymään
niin, että puku lähtisi niin sanotusti
lapasesta, ne on varustettu
repäisynauhoilla, joista vetämällä
se menettää liito-ominaisuutensa
ja laskuvarjohyppääjä voi pelastaa
itsensä.
Lisää harmeja voi vielä aiheuttaa
liitopuvun käyttäjälle helposti syntyvä
tunne, jota Kuosma kuvailee
sanalla ´omninen´. Pieni selitys on
tässä ehkä paikallaan. Tavallisesti
laskuvarjohyppääjälle syntyy maan
lähestyessä niin sanottu ´ground
rush´ eli tunne siitä, että maa alkaa
lähestyä hyvin nopeasti, ja tietenkin
silloin hän normaalisti avaa laskuvarjon.
Liitopuvulla, joka menettää
korkeutta huomattavasti hitaammin
kuin suoraan alaspäin putoava
hyppääjä, tunne saattaa olla paljon
heikompi ja hyppääjä saattaa tulla
niin sanotusti ´tonttiin´. Kuosma
kertoo, että oikealla koulutuksella
tätäkin vaaratekijää voidaan
pienentää. Kuosma näyttää vielä
muutamia videoita, joilla hyppääjät
hyppäävät Birdman-puvuissa alas
kallionkielekkeeltä ja sitten kaartelevat
melkoisen lähellä alempana
olevia kallioita. Kuosma muistelee,
että pisin liitopuvulla suorittu lento
oli 20,5 kilometriä pitkä ja kesti
kuutisen minuuttia. On helppo
ymmärtää, mitä Kuosma tarkoitti
sanalla ´omninen´.
Mitä sitten seuraavaksi? Kuosma
arvioi, että markkinoilla on tilaa
noin 10 000 liitopuvulle. Kuosman
seuraavana haaveena onkin tehdä
Birdmanista ensimmäinen ilmailuun
liittyvä vaatebrändi. Kuosma
selittää, että esimerkiksi vesiurheilusta
ja vuorikiipeilystä on jo omat
brändinsä, mutta ei ilmailusta.
Hienojen releiden suunnittelija
on Sanna Kekäräinen, mutta
ne valmistetaan ympäri maailmaa.
Tästä Kuosmalla on erityisen painavaa
sanottavaa. Suomesta on
kyllä yritetty saada valmistajia kamoille,
mutta toiminta on joissakin
fi rmoissa niin amatöörimäistä, että
edes sähköposteihin ei viitsitä vastata.
Kuosma kertoo, että olisi mukava
tehdä yhteistyötä suomalaisten
fi rmojen kanssa, koska silloin hänen
ei tarvitsisi matkustella ympäri
maailmaa huppareiden ja t-paitojen
takia.
Jopa Birdman-pukuja voitaisiin
helposti valmistaa Suomessa,
jos sopiva yhteistyökumppani
löytyisi. Kuosma fi ilistelee kohta
markkinoille tulevilla BASE-hyppyhousuilla,
jotka suunnitellaan niin
hienoiksi ja käytännöllisiksi, että
hienosti onnistuneen BASE-hypyn
jälkeen voi samoissa pöksyissä suorittaa
baarissa hienosti onnistuneen
naisen iskemisen.
Kuosma toteaa
olevansa unelmakauppias.
Epäilemättä.
