Liitopuku potenssiin suihkumoottori

Santeri Kontinen

Näky oli kuulemma hurja: taivaalla kohosi valtava pystysuora savupatsas, ja samalla alaspäin leijailivat Visan seurana korissa olleet laskuvarjohyppääjät. Lopulta Visa kuitenkin onnistui vakauttamaan putoamisen ja laskeutui turvallisesti. Alhaalla ihmiset kyselivät, oliko tapahtunut jokin onnettomuus. Ensin näkyi kauheasti savua, ja sitten paikalle laskeutui laskuvarjohyppääjiä.

Visa kertoo, että toiminnassa oli kaikki draaman ainekset. Päästyään maahan hän pakkasi varjon nopeasti samalla, kun lähtöalustana käytetyn kuumailmapallon pilotti pudotti nopeasti korkeutta ja etsi laskeutumispaikkaa ja maatiimin autot etsivät kuumeisesti maahan laskeutunutta Parviaista. Parviainen noukittiin kyytiin ja autot kaasuttivat odottelevan kuumailmapallon luo. Pallo nousi takaisin pudotuskorkeuteen ja Visa valmistautui uuteen yritykseen. Tällä kertaa kaikki meni niin kuin oli suunniteltu.

Visa pudottautui telineeltä 1900 metrissä ja aloitti lennon. GPS-laitteen mukaan vaakanopeus Parviaisella oli lennon aikana noin 170 kilometriä tunnissa. Putoamisnopeus oli toisen laitteen mukaan noin 20 kilometriä tunnissa. Lennon kesto oli Visan mukaan noin minuutti eli yhteensä pituutta sille kertyi kolmisen kilometriä. Laskuvarjon Parviainen avasi noin 1600 metrissä.

Lentoaika oli lyhyempi kuin alun perin oli suunniteltu, sillä sähläys ensimmäisellä kerralla kulutti arvokasta polttoainetta. Polttoainetta puvun tankkeihin mahtuu yhteensä noin kahdeksan litraa. Moottorit kuluttavat noin puolitoista litraa minuutissa, eli ihannetapauksessa moottoreita voi käyttää noin viisi minuuttia. Lentoaika ei tässä vaiheessa ole kuitenkaan vielä oleellinen.

Kun lentäminen onnistuu vaikeuksitta, aikoo Visa lisätä pukuun vielä jalkasiipisäiliöt. Visa arvelee, että nopeus voidaan helposti nostaa ainakin 250 kilometriin tunnissa.

Matka jonnekin

Tekikö Visa sitten 16.3. ilmailun maailmanennätyksen? Hän ei osaa oikein vastata. Varma hän kuitenkin on, että kukaan muu ei ole ennen tehnyt mitään vastaavaa. Visa luokittelee kehittelemänsä ´ihmislentokoneen´ experimental- luokan ilma-alukseksi. Hän pohdiskelee, että projekti huimapäisine temppuineen on lähinnä ´matka jonnekin´. Minne, siitä hän ei ole aivan varma.

Lentämiseen käytettävät suihkumoottorit Visa hankkii Hollannista. Alun perin moottorit on tarkoitettu lentäviä pienoismalleja varten. Moottoreiden käyntiongelmia on aiheuttanut se, että ne on suunniteltu lennokkeja varten, jotka harvemmin lentävät muutamaa sataa metriä korkeammalle. Kun Visan lennon aloituskorkeus on kuitenkin parissa kilometrissä, aiheuttaa ohut ilma ja kylmyys käynnistymiselle uusia haasteita.

Moottoreiden toimittajana on hollantilainen AMT-yhtiö. Parviainen kertoo, että AMT on innolla mukana ihmislentokone-projektissa ja hän saa yhtiöstä täyden teknisen tuen. Motiivina yhtiöllä ja sen perustajalla Bennie van der Goorilla on nähdä, miten Parviaisen hanke onnistuu. Parviainen on myös pohtinut moottoreiden polttokammioiden muutostöitä, missä yhtiö on ollut tietenkin täysillä mukana.

Puku, jota Parviainen lennoillaan käyttää, on tavallinen Birdmanin tuotantomalli, johon Birdmanin toimitusjohtaja Jari Kuosma ja Parviainen ovat vielä tehneet tarvittavia muutoksia. Suihkumoottoreiden tarvitsema kerosiini on varastoitu pukuun integroituihin tankkeihin. Tankkien materiaali on nylonia, ja ne on alun perin tarkoitettu juomaveden kuljetukseen.

Parviainen kertoo testanneensa tankkeja pitämällä niissä kerosiinia kuukauden verran yhteen mittaan, eikä mitään huomattavia haurastumisia tai vuotoja syntynyt. Tankkien päällä on myös mekaanisilta pistoilta suojaava kerros. Parviaisen mukaan mieheen alkaa tulla ennemmin reikiä kuin tankkeihin. Aiemmin hän käytti kerosiinitankkeina kuumavesipulloja, jotka kuitenkin haurastuivat kerosiinin vaikutuksesta.

- Hommasta ei tarvitse tehdä yhtään sen vaikeampaa kuin se oikeasti on, hän kommentoi kerosiinitankkien valintaa. Myös tarvittavat johdotukset on ommeltu puvun sisään.

Suihkumoottoritouhu kuulostaa todella vaaralliselta puuhalta. Päällimmäisenä mieleen tulee tulipaloriski. Parviainen kuitenkin kertoo, että suurin riski touhussa on suihkumoottorien takertuminen laskuvarjon punoksiin. Tulipaloriskiä Visa ei pidä kovin suurena. Moottoreita on itse asiassa vaikea saada käyntiin. Sammuttaminen sen sijaan käy paljon helpommin. Jopa niin helposti, että moottorit sammuvat ajoittain ilman, että sitä varsinaisesti yrittäisi. Myöskään polttoaineena käytetty kerosiini ei syty kovin helposti palamaan. Varmuuden vuoksi Visa on kuitenkin pukeutunut autourheilijoiden käyttämään tulenkestävään haalariin, ja sammuttimet ovat aina käsillä.

Moottorit hän voi sammuttaa oikeassa kädessään olevalla niin sanotulla kuolleen miehen kytkimellä. Visa kertoo, että hänellä on suunnitteilla vielä moottoreihin kiinnitettävät hätä-seis-kytkimet. Moottorien sammuminen väärään aikaan ei ole mikään katastrofi . Moottorit sammuneena ilmassa liikehtiminen on Visan mukaan normaalia liitopukuhyppäämistä, vaikka jaloissa onkin muutama kilo lisää painoa.

Lento tallinnaan?

Visa Parviaista sanottiin jo nuorena yllytyshulluksi. Parviaisen vauhtiharrastus jatkui 90-luvun lopussa, jolloin hän alkoi ajaa RR-kisoja. Ensimmäiset kilpailunsa 250 kuutioisten aloittelijoiden B-sarjassa hän ajoi vuonna 1998. Menestystä alkoi tulla nopeasti, sillä kaudella 1999 hän kertoo voittaneensa kaikki B-sarjan kilpailut. Parviainen kertoo, että B-sarjan kilpailut ajettiin samaan aikaan A-sarjan kanssa. A-sarjassa hän oli parhaimmillaan ´viiden kuuden sakissa´. Kausi 2000 oli Visan viimeinen kausi moottoripyöräradoilla. Syynä lopettamiseen oli se, että touhu kävi liian raskaaksi ja kalliiksi.

Ensimmäisen kerran laskuvarjolla Visa hyppäsi vuonna 1986 Australiassa. Vuonna 1988 laskuvarjoharrastus virisi uudestaan, mutta tällä kertaa Parviainen hyppäsi vain seitsemän hyppyä. Parviainen toteaa, että syynä lopettamiseen olivat pitkät tauot hyppyjen välillä. Kolmannen kerran laskuvarjourheilun Parviainen aloitti vuonna 2000, ja tällä kertaa harrastus vakiintui pysyväksi. Parviainen kertoo, että kun hän aloitti harrastuksen kolmannen kerran, oli hänellä jo alussa tavoitteena lentää Birdman-puvulla.

Birdmanillä hyppäämiseen tarvitaan 250 hyppyä, ja Visalla kestikin pari vuotta, ennen kuin hän pääsi kokeilemaan Birdman pukua. Niin sanottuja BASE-hyppyjä Parviainen on hypännyt muun muassa Norjassa ja Sveitsissä.

Parviainen ei oikein osaa sanoa, mikä hurjien temppujen tekemisessä on liikkeelle paneva voima.

- Hyppäämisestä saa järkyttävän adrenaliinipaukun, hän kertoo.

Huimapäinen suihkumoottoriprojekti sai alkunsa syksyllä 2004. Leikkimielisenä ideana Parviaiselle tuli mieleen, että olisiko mahdollista lentää liitopuvulla Helsingistä Tallinnaan. Aluksi Visa pohti vetyperoksidirakettien käyttämistä, mutta hylkäsi ne heikon polttoainetalouden takia.

Kesällä 2005 hän vaihtoi työntövoimajärjestelmän suihkumoottoreihin. Liitopukupiireille Visan projekti ei tullut täytenä yllätyksenä, sillä Birdmanin toinen voimahahmo Jari Kuosma oli jo kuusi vuotta sitten sanonut, että joskus joku moottoroi liitopuvun. Avaintekijä homman onnistumisessa olivat myös - niin kuin Visa heitä nimittää - kuuluisat Holmin veljekset, jotka olivat heti valmiita lennättämään Visan kuumailmapallolla parin kilometrin korkeuteen.

Ilmailuviranomaiset ovat tietoisia Parviaisen hankkeesta. Lentoja ei kuitenkaan ole lähdetty kieltämään, sillä ne eivät Ilmailuliiton selvityksen mukaan riko mitään ilmailumääräyksiä, ja lennot suoritetaan valvomattomassa ilmatilassa, jossa pätevät niin sanotut näkölentosäännöt eikä transponderia tarvita. Parviaisen lennot eivät myöskään vaaranna muuta ilmailuliikennettä, eikä pelkoa toiminnan yleistymisestä ole.

Visa kertoo, että liitopuvun ja suihkumoottoreiden yhdistelmällä pääsee lähimmäksi tunnetta oikeasta lentämisestä. Mitään kaupallisia sovelluksia hän ei kehittämälleen teknologialle näe.