Ikuisen teekkaritytön haudalla

Ihanaa, friikkejä!

Annu Nieminen

PÄÄDYN ENSIMMÄISENÄ syksynäni TKK:lla ottamaan omituisen matematiikan kurssin, jolta en tunne ketään. Laskuharjoitusryhmässäni käy minun lisäkseni kolme ihmistä. Kaksi heistä osallistuu tilaisuuksiin ilmeisesti selvittääkseen jonkinlaista ihmissuhdetta huitoen ja ilmeillen raivopäisesti mutta äänettömästi kuten mykkäfilmissä. Suhde on orastava tai päättyvä - en ota selvää.

Assistentti on sympaattinen mutta puhuu niin ettei kukaan kuule. Silloin tällöin häntä naurattaa kovasti jokin muille näkymätön asia. Kun hilpeyskohtaus tulee, hän menee hetkeksi käytävään hihittämään. En osaa päättää, vaivaannunko tilanteista vai en. Minulla on yleensä sairaalloinen tarve ylläpitää mukavaa sosiaalisesti sopivaa ilmapiiriä, jossa kaikki viihtyvät. Nyt en tiedä, ketä miellyttäisin ja miten.

Kolmannella kouluviikolla rohkaisen itseni ottamaan kontaktia ryhmämme neljänteen opiskelijaan. Hän istuu aina selkä suorassa ja hymyilee mukavasti. Hän on aina tehnyt kaikki tehtävät. Tunnin alussa asetun hänen viereensä istumaan. Odotan normaalia seurausta: aloittaisimme mukavan mutta pinnallisen keskustelun tästä kurssista, helpohkoista laskutehtävistä ja lähestyvästä talvisäästä.

Turhaan. Poika hymyilee ystävällisesti, tuijottaa minua silmiin ja tunkee mp3-soittimensa kuulokkeet korviin. Olen järkyttynyt! Törkeää käytöstä. Seuraavalle tunnille hän kuitenkin tuo minulle karkkia. Teemme tehtäviä yhdessä saman pöydän ääressä. Kehitystä voisi kutsua ystävystymiseksi, vaikka poika ei juuri koskaan sano mitään.

Alan nauttia täysin odotuksettomasta kanssakäymisestämme. Ei ole mitään tunne- tai olotilaa, joka olisi laskareihin mennessä sopimaton.

OTANIEMESSÄ SOSIAALISET käytösnormit saavat ansaitsemansa arvon: niitä sovelletaan silloin, kun ei kerta kaikkiaan keksitä muutakaan. Muulloin sanotaan ja tehdään juuri sitä, miltä milloinkin tuntuu. Normit täysin sivuuttavia ihmisiä on täällä suhteessa paljon - jotkut voisivat kuvailla heitä tyhjentävästi friikeiksi. Sanan määritelmä kutkuttaa päätäni, mutta en välitä. Olen mielelläni friikki!

Käyttäytymisnormien unohtaminen on huojentavaa ja ihanan otaniemeläistä. Viime perjantaina istahdin lopen uupuneena satakakkoseen. Tarvitsin kipeästi täsmälleen Otaniemestä Kamppiin kestävän tauon päivän hektisyydestä. Olin valmis tunkemaan kuulokkeet korville ja vajoamaan hetkeksi pois tästä maailmasta.

Hämärästi tuttu naama astui bussin etuovesta sisään. Tein klassiset: ystävällinen käytännöllinen tervehdys katsekontaktilla - ja nopeasti katse ulos ikkunasta. Herrasmies kuitenkin istahti kohteliaan tuttavan tavoin viereeni. Hieman väsyneenä valmistauduin keskustelemaan kuulumisia ja niitä näitä - olemme hyvänpäiväntuttuja. Seuralainen jätti kuitenkin tervehtimättä ja aloitti suoraan: "Ajattelitko käydä tänään saunassa?"

FRIIKIN SEURA on friikille parasta. Sosiaaliset etiketit ovat spontaaneja tilanteita pelkäävien keksimää turhaa päänvaivaa. Miksi bussissa vierekkäin istuessa pitäisi puhua juuri siitä tylsästä ja teennäisestä kontekstista, joka yhdistää sinua ja puhekumppania? Hitto, ehkä mikään ei todella yhdistä! Ja mitä todennäköisimmin yhteisestä väkinäisestä aiheesta jutteleminen on yhtä väkinäistä ja mieltä alentavaa toiselle kuin sinullekin. Miksei siis puhuisi jostain, josta ainakin itse juuri silloin nauttii? On ihan ok, jos se tarkoittaa yhteisen saunahetken ehdottamista.