Teknologiasta työttömyyttä? Työn tuottavuuden nousun paradokseja

Teknologian suurin paradoksi on siinä, että ihmisen työtä helpottamaan tehdyt työkalut saattavat lopulta korvata ihmisen. Tuottavuuden kasvuvaatimukset ja tehostuminen näkyvät usein yt-neuvotteluina. Mitä työministeriön asiantuntija, tohtori Pekka Tiainen ajattelee: olemmeko me teekkarit tulevaisuuden työttömyyden luojia?

Juho Pentikäinen, kuva TKY:n arkisto

Työministeriön neuvotteleva virkamies, valtiotieteiden tohtori Pekka Tiainen istuu työhuoneessaan paperiröykkiöiden keskellä Etelä-Esplanadilla. Rauhallisesti hymyillen hän alkaa kertoa, kuinka talouden rakenteellisessa mielessä Suomi on ollut valtiojohtoisen työllistämispolitiikan koelaboratorio koko itsenäisyytensä ajan. Jo 1800-luvulla ulkomaiset sijoittajat tulivat metsäteollisuuteen, joka oli siinä vaiheessa keskeinen teollistumisen tekijä, mutta jo ennen itsenäistymistä valtiolla oli iso rooli teollisen tuotannon kehittämisessä.

Suomen valtiojohtoisen teollistumispolitiikan yksi kiteytymä oli ajatus Urho Kekkosen kirjan otsikosta: ´Onko maallamme malttia vaurastua?´. Sotien jälkeen luotiin eläkejärjestelmä, jotta saataisiin ihmiset säästämään. Ajatuksena ei ollut pelkästään säästää tavallisille kansalaisille markkoja sukan varteen. Näitä säästöjä lainattiin investointeihin, ja Outokummun ja Rautaruukin kaltaiset yritykset kehittyivät.

- Jos sitä ei olisi tehty eläkejärjestelmän avulla, ihmiset eivät olisi ehkä säästäneet rahaa. Se oli erittäin tarpeellista ja mahdollisti teollistumisen, arvioi Tiainen.

Samaan aikaan teollistumisen kanssa tapahtui suuri rakennemuutos: 1960-luvulle asti työvoiman määrä maa- ja metsätaloudessa oli kasvanut, mutta polttomoottorin käyttöönotto traktoreissa ja moottorisahoissa tehosti työtä huomattavasti. Vaihtoehtoina oli ottaa uudet välineet käyttöön tai vaihtaa alaa. Kun kaikki ottivat uudet välineet käyttöön, ei työntekijöitä enää tarvittu yhtä paljon kuin aikaisemmin. Samaan aikaan työpaikkoja syntyi teollisuuteen ja palvelualoille, ja suuri maaltamuutto alkoi.

- Hankaluus oli siinä, että uudet työpaikat syntyivät hitaammin, jolloin alkaa muuttoliike Ruotsiin työn perässä. Rakennemuutos mahdollistaa elintason nousun ja vähentää raskaita töitä, mutta jos uusien työpaikkojen syntyminen on liian hidasta, syntyy erilaisia ongelmia, kertoo Tiainen.

Teollisuusyhteiskuntaan siirtyminen ja valtiovetoinen teollisuus toimivat hyvin. Tehokkuuden kasvattamiseen ei ollut syitä. Jos vienti ei vetänyt, voitiin markan arvoa devalvoida. Idänkauppa oli suhteellisen helppoa. Sitten alettiin puhua tehottomasta pääomasta. Niille haluttiin kuitenkin jatkossa parempaa tuottoa. Tehottomasta rakenteesta irrottautumisen jäljet näkyvät vielä 2000-luvulla.

- Euroon siirtymisen jälkeen valuuttakurssia ei ole voinut rukata, mutta emme ole kuitenkaan valuuttakursseista riippumattomia. Informaatioteknologia antoi metsä- ja metalliteollisuusjalalle rakennettuun talouteen vauhtia. Samaan aikaan metsäteollisuus joutui rationalisoimaan eli lähdettiin irrottautumaan tehottomasta rakenteesta. Rakenteet eivät olleet eurokelpoisia. Se näkyi 2000-luvun alussa euron revalvaatiossa ja irtisanomisaallossa, kertoo Tiainen.

80-luvulla keskustelun aiheena oli, syökö automaatio työpaikkoja. Nykyään puhutaan Kiina-ilmiöstä ja siitä, mikä on globalisaation asema työpaikkojen menetyksessä. Kyse on kuitenkin Tiaisen mukaan periaatteessa samasta asiasta eli työn korvaamisesta ja siihen vastaamisesta.

Jos tuottavuuden kasvu saadaan aikaiseksi työllisyyden kustannuksella, se näkyy työtulojen kansanosuuden supistumisena. Jos katsotaan pelkästään työn tuottavuutta, palkkasumman kasvattaminen ja ansiotason nostaminen näyttäytyvät yrityksen kilpailukykyä heikentävinä, koska ne pienentävät pääomantuottoa.

- Onko tähän ratkaisua? Verohelpotuksia yrityksille? Tiainen naurahtaa.

Uuteen edistykselliseen teknologiarakenteeseen siirtynyt yrityssektori pärjää globaalissa kilpailussa ja samalla on menty iso askel eteenpäin pääoman tuottavuudessa, mutta vievätkö teknologiset investoinnit ja pääoman tuottavuuden kasvu työpaikkoja?

- Nimenomaan investoinneissa innovatiivisuus, parempi teknologia, sisällöntuotanto, osaaminen ja tällaiset tekijät ovat tärkeitä. Samalla kuitenkin pelätään, että se vie työpaikkoja. Itse asiassa tämä kuitenkin on tarpeellista, jotta olisi työpaikkoja. Kun pääoman tuottavuus on parempi, kasvu voi olla työllistävämpää. Osaamispainotteiselle työlle on tällöin enemmän tilaa taloudessa, visioi Tiainen.

Kolmantena paradoksina ajatellaan uuden teknologian vievän työpaikkoja Kiinaan, mutta tässäkin Tiainen näkee uuden teknologian sisältävän myös mahdollisuuksia.

- Jos teknologia johtaa parempaan pääoma-, luontoresurssi-, työ- ja kokonaistuottavuuteen, tulee työn rooli taloudessa keskeisemmäksi. Saadaan enemmän tilaa sellaiselle rakenteelle, jossa on hyvä työllisyys ja laadukkaat työpaikat.

Suomen bruttokansantuote ja tuottavuus eri mittareilla nousevat, mutta tämä ei ole yhteisen hyvinvoinnin tae. Viimeaikainen kehitys on vienyt yhteiskuntaa kahteen suuntaan. Pääomatulojen osuus on kasvanut ja työtulojen pienentynyt. Samaan aikaan työvoima jakaantuu korkeapalkkaisiin huippuosaajiin ja varattomiin pitkäaikaistyöttömiin. Miten hyvinvoinnin voisi jakaa?

Toisaalta pitää turvata investoijalle oikeus hyötyä omista investoinneistaan ja toisaalta jakaa kakkua sellaisille aloille, joiden voidaan ajatella olevan välttämättömiä kokonaisuuden kannalta, vaikka ne eivät olisikaan rahallisesti tuottavia yksittäiselle investoijalle. Investointeja ei synny, mikäli niistä ei ole investoijalle itselleen hyötyä. Toisaalta taas edes yritykselle itselleen ei ole pitkällä tähtäimellä hyvä saada kaikkea tuottoa itselleen.

- Koulutus on yksi esimerkki. Jos yritys investoi henkilökunnan koulutukseen ja henkilökunta vaihtaakin yritystä, yritys ei saa investoinnista hyötyä itselleen. Tästä seuraa, että yhteiskunta ottaa hoitaakseen tämän tyyppisiä asioita, Tiainen kertoo.

Ilman korkeantason koulutusta yrityksillä ei ole jatkossa yhteiskunnalle tärkeitä osaajia. Muita jakoon liittyviä asioita ovat yhteiseen hyvään liittyvät edut. Markkinatalous ei ota huomioon esimerkiksi ympäristöön tai ihmisiin liittyviä arvoja. Näissä asioissa markkinavoimien vastapelureina toimivat ympäristöjärjestöt ja ay-liike. Demokraattisessa järjestelmässä kaikki pyritään ottamaan huomioon.

Tuottavuuden kasvu ei ulotu pelkästään tuotantoteollisuuteen. Palvelu- ja tietoyhteiskunnassa informaatioteknologian sovellukset nähdään apuna kaikkialla alasta riippumatta. Tämän vuoksi myös perinteisillä aloilla tarvitaan uudenlaista osaamista ja lisäksi käden osaamista vaativilla aloilla tarvitaan uusia taitoja. Tiainen uskoo esimerkiksi siivous- ja rakennusalan pysyvän käden osaamista painottavina aloina, mutta samalla mukaan tulee uusia välineitä, materiaaleja ja aineita, joiden hallitseminen vaatii tietoa ja osaamista.

Toisaalta informaatioteknologian sovelluksia nähdään tulevaisuudessa vaikkapa vanhusten huollossa. Tämä laajentaa osaamisen käsitteen koskettamaan koko yhteiskuntaa. Vaikka tulevaisuus onkin laitteiden, tarvitsevat huoltajaa muutkin kuin vanhukset. Kodit on täytetty laitteilla, jotka tarvitsevat asentajia, huoltajia ja korjaajia.

Keskustelussa Tiaisen näkemykset suomalaisen yhteiskunnan tulevaisuudesta vaikuttavat olevan täynnä mahdollisuuksia. Ihmiset osaavat ja kehitys luo työpaikkoja. Ei kai tämä näin helppoa voi olla? Mitkä ovat uhkia suotuisalle kehitykselle?

- Vaikka tulee ongelmia, niin suojautuminen on mahdollista hoitamalla asioita tietyllä strategialla. Uhkia ovat esimerkiksi öljyn hinnan raju nousu, ympäristöongelmat, eriarvoisuus tai rakennemuutoksen epätahtisuus, eli työpaikkoja häviää nopeammin kuin syntyy. Suojautuminen ei välttämättä onnistu, mutta synkistelyyn ei kannata lähteä.

Tiainen näkeekin yhteiskunnan roolin positiivisena myötävaikuttajana. Yhteiskunta voi tasata erilaisia suhdannevaihteluita, rajoittaa epätervettä toimintaa tai edistää uuden yritystoiminnan versomista.

- Aiemmin puhuttiin työpaikkojen turvaamisesta, nyt puhutaan enemmänkin siitä, turvataanko siirtyminen uuteen työpaikkaan, Pekka Tiainen pohtii.

Mutta eivätkö erilaiset yhteiskunnan tuet kehitä epätervettä kilpailua ja muodosta keinotekoisia rakenteita?

- Voisi sanoa, että tuet eivät ole mikään tavoite, mutta käytännössä ne ovat tarpeellisia.  Jos työn markkinaehtoinen tuottavuus on matala kuten vanhusten palveluissa, niin yhteiskunta tulee järjestelemään asioita, jotka muuten jäisivät tekemättä. Toisaalta esimerkiksi Latinalaisen Amerikan taloustieteessä on perusteltu, että uusi toiminta vaatii tukea. Sitä voisi verrata hentoiseen taimeen joka kuolee suojaamattomana, mutta pienellä tuella siitä voi kasvaa vaikka miten iso juttu, vastaa Tiainen.

Puheissaan Tiainen painottaa paljon osaamisen merkitystä. Osaavan työvoiman tuottavuus on suurempi kuin osaamattoman ja näin tulojaossa myös työntekijällä on paremmat mahdollisuudet saada oma palansa kakusta. Teknologisessa kehityksessä mukana pysyminen vaatii kuitenkin eräänlaista aallon harjalla ratsastamista. Onko suomalaisista osaajiksi tai haluavatko he kouluttautua jatkuvasti?

- Parempi sana on kehittää itseään. Varmasti haluaa, mutta sen pitäisi olla enemmän lähtöisin siitä, mitä ihmiset haluavat tehdä. Ongelmat tulevat siitä, jos yritetään kouluttaa johonkin sellaiseen, mihin ihmiset eivät koe soveltuvansa.

- Suomalaisen yhteiskunnan etu on siinä, että koulutus ulottuu koko väestöön. Kysymys on siinä, että jos koko väestölle voidaan opettaa aakkoset, öökköset ja perusalgebra, niin oppiiko koko väestö uuden teknologian. Sanoisin, että on syytä olla jonkin verran optimisti. Miksei pääosa väestöstä voisi omaksua uuden teknologian välineitä kuten kännykkä, siihen vain pitää satsata.