Amerikkalainen parranajo

Mafialeffoista tuttuja partapartureita on olemassa myös Suomessa. Kokeilin, minkälaista on istua tuolissa veitsi kurkulla.

Tiina leikkaa vain miehiä.

Juho Pentikäinen

Sain joululahjaksi lahjakortin amerikkalaiseen parranajoon. Lahjakortti on tyylikäs cd-kotelon kokoinen design-paketti. Kortin kuori on verhoiltu komeilla nuorilla miehillä. Ei puhetta mafiamurhista. Soitan aamulla Tiinalle ja saan varatuksi parturiajan samalle päivälle. Iltapäivällä osoittautuu, että Tiina on nätti tummatukkainen tyttö. Ei lihava äijä kuten amerikkalaisissa leffoissa. Parturiliike on sisustettu miellyttävän harmaasävyisesti, ja sen seiniä koristavat kuvat miespuolisista amerikkalaisista tähdistä. Clint Eastwoodia ja muita karskimpia kavereita. Tätä paikkaa ei ole tarkoitettu naisille. Tiskillä myydään purukumia euron hintaan. Paketissa lukee ´tosimiehen henki ei haise´. Istun tuoliin ja saan eteeni kupin kahvia. Palvelu pelaa.

Parturi ajaa ensimmäiseksi koneella kaikkein pisimmän kasvun pois, jonka jälkeen saan kasvoilleni vaahdot ja lämpimän märän pyyhkeen. Vaahto kirvelee iholla. Tämän jälkeen saan vielä uudet paksummat vaahdot, ja tyttö kaivaa esille samanlaisen linkkuveitsen kuin elokuvissa. Puukko vaikuttaa todella terävältä, ja tuntuu vähintään arveluttavalta saada sellainen omalle kaulalle toisen kädessä.

Vähitellen kuitenkin onnistun rentoutumaan tuolissa, ja käsittely tuntuu hyvältä. Ajelu voittaa puolipimeässä soluvessassa suoritetun itseviiltelyn ainakin parilla Machilla. Tiina rapsuttelee hiusjuuria rauhallisesti pienin vedoin ja onnistuu hyvin leuan ja leukaperän hankalissa kuopissa, jotka itselle tuottavat suurta päänvaivaa. Huulen alapuolella veitsi kuitenkin lipsahtaa, ja siihen asetetaan nopeasti pieni paperilappu tyrehdyttämään pientä verenvuotoa.

Pientä verrattuna antiikin Roomaan. Keisari Augustuksen aikaan parturin käsiin antautuminen tiesi yhtämittaista kiusaa ja kärsimystä. Roomassa todettiinkin eräästä parturista: ´Kaikista olennoista pukki on ainoa älykäs: se pitää partaa, jottei sen tarvitse kestää Antiochusta.´ Ehkä jotain kertoo se, että muinaisten aikojen miehet käyttivät mieluummin esimeriksi pihkamaista karvanpoistovoidetta, jolla karvat poistettiin lapun avulla repäisemällä, kuin kävivät parturissa. Näihin päiviin asti on säilynyt muun muassa ohjeita verta vuotavan naamarin laastaroimiseksi. Tiina pitää minusta parempaa huolta.

Ajon jälkeen käsittely jatkuu vielä. Tyttö kaivaa esille hierontaöljyn ja hieroo kasvot pehmein pyörivin liikkein. Makaan edelleen nenä kohti kattoa, ja parturi käsittelee kasvot leuasta otsaan ja nenästä korviin. Hieronta tuntuu miellyttävältä ja osin jopa sopivasti kiihottavalta, kun kaunis tyttö hieroo korvat myös takaa. Käsittely tuntuu hyvältä ja tuoliin voisi nukahtaa. Hieronta kuitenkin loppuu, ja saan taas erilaisia pyyhkeitä naamalle. Lopuksi After sheiviä, tuolista ylös ja siihen ikävään pisteeseen eli kassalle.

Koko touhuun menee aikaa melkein tunti. Lopputulos on parempi kuin itse koneella tai höylällä ajeltuna, vaikka pari pientä vekkiä poskessa onkin. Viimeksi parrankasvusta oli näin paljon iloa silloin, kun osti kaljaa alaikäisenä marketista. Arvonlisävero pitäisi poistaa kokonaan palvelualoilta ja työvoiman verotusta muuttaa siten, että aamun voisi aloittaa parturissa. En aivan vakuuttunut siitä, että ´tosimies´ viettäisi tunnin naamahoidossa. Enemmänkin amerikkalainen parranajo sopii varakkaalle, mutta pehmeäkätiselle pukuherralle rankan toimistopäivän jälkeen.