Onko Julkku eioota tyhjästä?

Ensimmäisen lehden toimittajia poseeraamassa Korpilammen hengessä. Vasemmanpuoleisin on Tapani Kivinen.

Wappulehdet mielletään usein kummallisiksi härpättimiksi tai hauskaksi Ullislukemistoksi. Lehdillä on kuitenkin myös syvempi vaikutus teekkarikulttuuriin ja toimintaan. Kahden ensimmäisen Julkun päätoimittaja, arkkitehti Tapani Kivinen kertoo, mistä kaikki sai alkunsa ja miten Neuvostoliiton hajoaminen on vaikuttanut Julkun huumoriin.

Vuoden 1978 paikkeilla Helsingin wappulehtimarkkinoilla olivat vuorovuosin Äpy ja tamperelaisen Tampin edeltäjä Gulliveri. Otaniemessä oltiin kuitenkin huolestuneita Gulliverin tasosta ja todettiin, että pääkaupunkiseutu tarvitsee toisen wappulehden.

- Lähdimme omaehtoisesti liikkeelle, kehittelimme itse juttuja tyhjästä ja loimme oman toimituskulttuurimme. Neuvoja ei hommaan juurikaan saanut, eikä oikeastaan kyseltykään, kertoo Kivinen ensimmäisen lehden teosta.

Wappuna 1978 ilmestyi ensimmäinen Julkku ja samoilla markkinoilla oli myös Gulliveri. Ihmisten suhtautuminen uuteen lehteen oli odottavan innostunut. Silloin ei pidetty nykyisen kaltaisia massiivisia julkistuksia, vaan vain pieni infotilaisuus Dipolissa. Tuosta infotilaisuudesta tuli kuitenkin huikea menestys. Julkut loppuivat nopeasti jakelupisteistä eli koko painos myytiin loppuun. Kun tieto siitä, että kysyntä ylittää tarjonnan levisi myyjien tietoisuuteen, alkoi markkinahintakin nousemaan.

- Julkun hinta oli kymmenen silloista markkaa. Olen kuullut, että Julkkua myytiin parhaimmillaan jopa neljälläkympillä.

Julkku on vuosien mittaan tukenut teekkarikulttuuria eri tavoin.

- Lahjoitimme aikanaan rantasaunan rakentamiseen tuntuvan summan, jos noita merkittävimpiä muistelee, Kivinen kertoo.

Lisäksi Julkku pyöritti Teekkaribussia, jonka hinnat saatiin halvaksi subventoimalla toimintaan rahaa. Julkku jakaa edelleen avustuksia moniin teekkarihankkeisiin laulukirjoista telttasaunoihin. Tänä keväänä Julkku jakaa myös Hyvä Veli (HV) -stipendejä teekkarikulttuuria ja yhteishenkeä parantaneille henkilöille, jotka eivät muuten välttämättä saisi tunnustusta työstään.

Julkun huumorin lähtökohta on pysynyt samankaltaisena alusta saakka.

- Wappuna elämä alkaa ja aurinko lämmittää. Julkku irrottelee jäätyneitä soluja ja saa ne hyrräämään kesää silmällä pitäen, toteaa Kivinen pilke silmäkulmassa.

Julkussa on myös alusta asti säilynyt logo ja Julkku-ukko, ja jossain vaiheessa mukaan tuli myös pysyvä kolumnisti Kestovitutus Kettunen. Julkun huumorissa on kuitenkin Kivisen mielestä tapahtunut eräs suuri muutos.

- Aiemmin pääsi helposti retostelemaan rajan takaisella ideologialla ja Kekkoslandialla. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen tämä pohjaton kaivo on ehtynyt. Nykyisin Julkku näyttää ammentavan juhlinnan ylistämisen lisäksi huumoriansa populaarikulttuurista.

Kivinen näkee wappulehdet voimakkaasti teekkarien identiteettiä rakentavina ilmiöinä.

- Teekkariwappu on erikoislaatuinen ja sitä pitää vaalia. Nykyisin kaikilla on merkeillä liisteröidyt haalarit, joten teekkarit eivät ulkoisesti erotu niin omaksi joukokseen. Wappulehdet ja niiden myyminen ovat vielä sellaisia asioita, jotka erottavat näkyvimmin teekkarit muista wapun juhlijoista.

Ensimmäinen Jubileum Julkku kannustaa kaikkia teekkareita myymään Julkkua.

- Menkää ihmeessä myymään. Edes kerran. Wappulehtien myyminen on teekkarien talvisota, sellainen juttu, josta riittää kerrottavaa sitten aikuisena DI:nä.