PO och RWBK reser till Sverige och tillbaka - vaikka letkajenkkaa

Polyteknikkojen Orkesteri ja Retuperän WBK yhdistivät voimansa ja suuntasivat kohti rakasta länsinaapuria kevätkiertueen merkeissä.

Hanna Mustaniemi, kuva Juho Seppäsen kamerakännykkö

Matkaan lähdettiin Otaniemestä kahdella bussilla torstaina 30.3 noin 90 hengen voimin. Ensimmäisestä tavoitteesta, ehtimisestä Turkuun ennen laivan lähtöä, suoriuduttiin kunnialla. Huomattavasti haastavampi tehtävä oli ehtiä ajoissa laivasta maihin. Huolimatta jäiden kolinasta (tai laivan viihdetarjonnasta) johtuneesta unen vähäisyydestä into päästä Ruotsiin oli niin palava, ettei laivan aikainen satamaan saapuminen tuottanut ongelmia. Matka Tukholmasta kohti Karlstadia ja Göteborgia saattoi siis alkaa.  

Lapin lumoa ja suomalaisten sisintä olemusta

Ruotsissa PO:n kiertueohjelmistoon kuuluivat Einar Englundin Valkoinen Peura sekä Jean Sibeliuksen 2. Sinfonia, D-duuri. Valkoinen Peura on samannimistä kotimaista elokuvaa varten luotua musiikkia, jonka sävelistä huokuvat Lapin jylhät maisemat ja šamanistinen tunnelma. Teoksen eri osissa voi kuulla poroajojen vauhtia, hyttysparven ininää, tuulen tuiverrusta tuntureilla sekä surun sinisiä sävyjä.

Sibeliuksen 2. Sinfonia kätkee sisäänsä tunteiden koko kirjon. Tunnelma vaihtelee äärimmäisestä ahdistuksesta ja tuskasta syvän rauhan ja elämän kauneuden löytymiseen. Sointu- ja sävelkuluissa on jotakin sellaista, jonka avulla Sibeliuksen teokset voi erottaa muista, jotakin, joka tavoittaa suomalaisuuden sisimmän olemuksen.

Ensimmäinen konsertti soitettiin perjantai-iltana Karlstadissa, toinen seuraavana iltana Göteborgissa. Vaikka yleisöryntäyksestä voidaan tuskin puhua, ei orkesterillamme tuntunut olevan vaikeuksia saada itsestään kaikkea irti. Erityisesti Karlstadissa vaisusti menneen kenraaliharjoituksen ja konsertin välissä tapahtui ihmeitä. Orkesteri oli perjantain konsertissa parhaimmillaan; varsinkin Sibeliuksen 2. Sinfonia tarjosi nautinnollisia hetkiä soittajien ja kapellimestarin lisäksi, varmasti myös yleisölle. Orkesterin suoritukseen myös seuraavan illan konsertissa voi olla tyytyväinen, vaikka univaje sekä noudatettu ruoka- ja juomavalio luultavasti hieman vaikuttivat keskittymiseen.

RWBK oli jälleen päättänyt hemmotella yleisöä Uudemman ranskalaisen Torwimusiikin helmillä. Ensimmäisenä kuultiin Nicolai Rimsky-Sinebrychoffin kappale Schehehe, joka palopuheen mukaan ´berättar om finländarnas svårigheter att lärä uttäla svenska´. Musiikin lisäksi palokuntalaiset todella ihastuttivat myös puhumalla mitä kauneinta ruotsia. RWBK:n puoliajalla kuultiin lisäksi Leonid Brezshnevin Westend Story sekä George Lucasin Trollkarlens kärring. Ja kuultuaan kulttuuria yleisöllä oli mahdollisuus myös nähdä sitä atleettisen voimisteluesityksen muodossa.

Konserttia seuraa aina karonkka (niille, jotka eivät termiä tunne, kerrottakoon, että kyse on juhlimisesta). Perjantain konsertin jälkeen kokoonnuimme siis hotellimme ravintolaan nauttimaan toistemme seurasta, maittavasta illallisesta sekä (juoma)lauluista. Yhteinen illanvietto huipentui pyörähtelyyn tanssilattialla salonkiorkesterin tahdissa.

Pidemmän kaavan mukaan juhlittiin lauantaina Göteborgissa kun molemmat konsertit olivat ohi. Göteborgin karonkan meille olivat järjestäneet ´Ruotsin Humpsvakarna´ eli Chalmersin yliopiston Alliancen-orkesteri. Ruotsalaiset ystävämme olivat tehneet hienoa työtä keittiön puolella: sekä paneroitu leike että jälkiruokana tarjottu suklaakakku kermavaahdon kera maistuivat erinomaisilta. Kielimuurin yli kiivettiin komeasti: teekkarilaulut kaikuivat vuoroin suomeksi, vuoroin ruotsiksi, ja illan edetessä useimpien ruotsin kielen taito kohosi täysin uusiin sfääreihin.

Jotta bussikuskien vireystila olisi säilynyt kohtuullisena jouduimme siirtymään karonkasta majoituspaikkaamme Lisebergin leirintäalueelle jo sunnuntain ensimmäisinä tunteina. Näin ollen meillä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin jatkaa soittoa ja tanssia majapaikassamme. Sitä paitsi  rakennuksessa majoittui ainoastaan PO:n ja RWBK:n soittajia - tai niin luulimme, kunnes aamuyöllä havaitsimme käytävällä wc:stä tulossa olevan, uupuneelta näyttävän naisen. Tuottamistamme suloäänistä eivät luultavasti ilahtuneet myöskään alueella majoittuneet karavaanarit.

Urhein heistä saapui aamutakkiin pukeutuneena kainosti pyytämään, josko voisimme sulkea avoinna olevan ikkunan ulos kantautuvan metelin vaimentamiseksi. Itse päätin tehdä tuttavuutta nukkumatin kanssa jo pari tuntia ennen aamunkoittoa. Hiljalleen hiipivän unen läpi saatoin vielä kuulla letkajenkan askelten töminää, joka toi mieleeni lähinnä pillastuneen norsulauman.

(PO-)fuksina en ole vieläkään lakannut ihmettelemästä PO:n ja palokunnan urosten sulavaa liikkumista tanssilattialla. Ja rohkenen väittää, että moniin naisiin tangon tuliset taivutukset vetoavat enemmän kuin se, että mies osaa korjata tulostimen.

Esittelyn jälkeen pääsimme käytännön toimiin: maistamaan suklaata. Tehtävänämme oli valita kahdesta näytteestä se, jossa oli sivumaku. Sitä tutkimuskeskuksessa tekee kymmenen ihmistä työkseen päivittäin.

Göteborgissa excursiokohteemme oli kaupungin satama. Kiertoajelulla satamassa saimme ihastella muun muassa paria tuhatta uutta autoa sekä edellisenä päivänä saapunutta tärkeää ja odotettua rahtilaivaa, joka kuljetti - banaaneita.

Kiertue-elämä koostuu suurelta osin linja-autossa matkustamisesta. Kun huolto pelaa ja virvokkeita on mukana riittävä määrä, on samaan kulkuneuvoon suljettuna oleminen omiaan luomaan ryhmähenkeä. Bussimatkojen iloksi mukaan oli toki otettu myös laadukkaita elokuvia, kuten Autohuijarit ja Vanishing Point, joista jälkimmäistä joku intoutui kehumaan jopa huonoimmaksi koskaan näkemäkseen elokuvaksi. Luultavasti kyseisen ajan käyttäminen torkkumiseen linja-auton ergonomisesti muotoilluilla, tyylikkäästi verhoilluilla istuimilla oli sittenkin kannatettava idea.

Aamu lienee bussikuskin parasta aikaa, kuten joku viisaasti totesi wc:hen jonottaessamme. Ainakin maanantaiaamuna palatessamme lumiseen Suomeen bussissa oli huomattavan hiljaista. Havaittavissa alkoi olla runsaan valvomisen aiheuttamaa uneliaisuutta, mikä takasi bussikuskille, että melu pysyi työsuojelulaissa sallittujen desibelimäärien rajoissa.

Kokonaisuutena kiertue tarjosi kaikkea, mitä toivoa saattaa: hyvää seuraa, irtautumista arjesta, hauskanpitoa sekä hienoa musisointia. Koska lähdetään uudestaan?