Aivan ilman ylisanoja ei voi puhua Otaniemen
mimmijalkapalloilijoista, joten tässä muutama: taitavat, kauniit,
notkeat ja vähälukuiset.
Juho Pentikäinen
Otajyllääjien mimmijoukkue pelaa talvella Otaniemessä Futsalia ja
kesällä Helsingin harrastelijaliigaa. Jyllääjien joukkue treenaa,
vaikka sanotaankin, että vain lahjattomat harjoittelevat. Ehkä tästä
johtuen keskiviikon harjoitusvuorolla on paikalla vain kolme tyttöä.
Laatu korvaa määrän. Alku lähtee käyntiin kahden naisen voimin
suoritetulla alkulämmittelyllä.
- Mä käyn hakemassa pallon sillä aikaa kun te verryttelette, sanoo Sari ja katoaa jonnekin katsomon taakse.
Oikeasti joukkueessa on noin parikymmentä tyttöä, joista osa on
kokeneempia ja osa vasta ottaa kosketusta palloon. Tyttöjen mukaan
tärkeintä on oma innostus ja aktiivisuus. Kaikki ovat tervetulleita ja
pääsevät pelaamaan.
- Tärkeää on, että tuntee itsensä tytöksi. Ainakin ulkoisesti, naurahtaa Sari.
Joukkue aloitti toimintansa vuonna 2004. Ensimmäisen kesän peleissä
harrastelijasarjassa pelaajapula oli ongelmana, ja samasta syystä viime
kesänä voitto jäi uupumaan. Ensin kesän tavoitteena onkin
vaatimattomasti liigan voittaminen. Talvella tytöt pelaavat Futsalia
omaksi ilokseen. Pelaajapulan pitäisi olla nyt menneen kesän lumia,
eikä ainakaan luovutusvoittoja vähien pelaajien takia pitäisi tulla.
- Viime kesänä pärjättiin pari kertaa, mutta ensi kesänä on ehkä
kaksikymmentä pelaajaa. Silloin ei haittaa, vaikka muutama onkin töissä
tai muuten poissa, tuumii Sari.
- Vaihtopelaajatkin olisi ihan kivoja, aprikoi Sonja.
Näissä treeneissä ei vaihtopelaajia tarvita. Pienen lämmittelyn ja
pallon hakemisen jälkeen harjoituksessa haetaan maagista pallon
kosketusta pienellä pallottelulla. Tytöillä eivät ole kohdistukset
kohdillaan, tai sitten ovat, koska kameran kanssa pyöriessä joutuu
välillä suojautumaan pallolta.
- Ihme että tätä on jaksanut tehdä kymmenen vuotta, tuumii Sonja.
Pallottelun jälkeen paikalle saapuu pari poikaa. Harjoituksissa käy sen
verran vähän tyttöjä, että jopa pojat otetaan mukaan peliin. Maaleja
vedetään vähän lähemmäksi toisiaan ja ala-asteelta tuttu ´pojat vastaan
tytöt´ -ottelu saadaan käyntiin. Tosin kypsemmällä iällä henkisellä
kehityksellä ei enää voita fyysisiä lajeja, ja pojat pallottelevat
maaleja alivoimasta huolimatta.
Harrastesarjaa pelataan pienellä kentällä, mutta joukkueessa on
harkittu siirtymistä isommalle . Joukkue on tiivistynyt parin vuoden
aikana, ja voidaan jo puhua jonkinlaisesta vakioporukasta. Uudet
pelaajat toivotetaan silti tervetulleiksi. Suuremmalla pelaajamäärällä
laajempi aukea olisi mahdollinen, mutta näissä harjoituksissa se ei ole
tarpeen. Otahalliin mahtuu vielä hyvin. Kesällä tytöillä on vain taivas
rajana omalla ulkovuorolla Tuuliniityllä, ja ensi vuodelle olisi
tarkoitus saada vielä toinen vuoro sisäharjoituksiin.
http://ojy.tky.fi/jalkapallo/
